tiistai 9. heinäkuuta 2019

Retkikertomus 85v juhlaretkestä Helsinki-Hanko-Helsinki 28.6 - 4.7.2019


Kuva Markus Thomenius: Porkkalanselän ylittäjät tyytyväisinä 30.6.2019.

Retkelle tai osalle siitä ilmoittautui yhdeksän melojaa: Carita Hjelt, Riitta Hyppönen, Tero Immonen, Risto Lehtinen, Mikko Lindholm, Yrjö Lindroos, Tuomas Tuomi ja Timo Vuolanto allekirjoittaneen lisäksi.

Retken ennakkotapaaminen, jossa käytiin retken turvallisuussuunnitelma läpi, pidettiin vajalla 26.6. klo 17.00 alkaen. Perjantaina 28.6. Melaveikot kokoontuivat vajalle omassa tahdissaan valmistautumaan kello 14:00 sovittuun lähtöön. Kajakkeja pakkailtiin omaan tahtiin oman tarpeen mukaan. Mikko näytti nopeudessa mallia saapuen muita selkeästi myöhemmin aiheuttamatta kuitenkaan lähdön viivästymistä. Pakkailtaessa oli jännitystä ilmassa, kuinka mikäkin tavara löytäisi paikkansa kajakista, etenkin niillä, joilla oli kesän ensiretki kyseessä tai uutta kalustoa alla.

Varsinainen melonta aloitettiin allekirjoittaneelle tuttuun vastatuuleen. Päivän etapiksi sovittiin Stora Brändö eli pysyimme alkuperäisessä retkisuunnitelmassa. Kova vastainen hidasti menoa ja aiheutti porukan välimatkojen venymistä, jonka takia Risto toimi peräpään valvojana. Ison Vasikkasaaren kupeessa teimme päätöksen meloa Suvisaariston läpi Canoan kotivesien kautta Sjöbergin kaupalle. Jo Miessaaren selällä Mikko ihmetteli kajakkinsa tahmaista menoa. Perä tuntui uppoavan aina vain syvemmälle veteen. Totuus valkeni, kun pääsimme ”punahilkkojen” luvalla tutkimaan kajakkia heidän laiturilleen. Mikon avatessa takaluukun kelluivat siellä tavarat vapaana. Tyhjennyksen jälkeen matkaa jatkettiin Sjöbergin kaupan läheisyydessä sijaitsevalle laiturille, jossa Risto tutki ja korjasi Mikon kajakin käytössä olevin keinoin. Kajakin eväkotelo teipattiin umpeen, koska vuoto tapahtui osaksi evän koteloon tulevan vaijeriputken murtumasta. Samaan aikaan osa porukasta vieraili kaupalla kahvilla, munkilla, piiraalla tai ostoksia tekemässä. Yrjö oli päätynyt ratkaisuun kääntyä takaisin olkapään kipeytyessä lastatulla kajakilla vastatuulessa.


Tauon jälkeen matkaa jatkettiin kohti Stora Brändötä ollen siellä perillä yhdeksän maissa. Kova vastatuuli ja kajakin korjaus veivät porukalta aikaa ja mehuja. Täällä selvisi myös se, ettei Mikon kajakin (joka oli seuralta lainassa) kansiluukun reunat myöskään olleet vesitiiviit, joten varusteiden kuivattelua ja tiivistämisteippailua oli jälleen edessä. Stora Brändössä jokainen ravitsi itsensä eri tavoin. Yksi grillasi, toinen söi kylmää makkaraa, joku hyödynsi trangiaa. Henki oli korkealla vastoinkäymisistä huolimatta.

Päivän melottu matka 26,5 kilometriä, reitti vaja-Suvisaaristo-Stora Brandö.


Lauantaina 29.6. pitkään venyneen iltamelonnan takia päädyttiin lauantaiaamuna lähtemään liikkeelle myöhään aamulla. Edessä oli jälleen vastatuulta, joka näytti voimansa. Matka eteni niemi niemeltä, saari saarelta kohti Lähteelää, jossa pidettiin lounastauko / tuumaustauko. Päädyimme ratkaisuun, että matkaa jatkettiin Porkkalanniemelle haistelemaan tuulia, näkemään aavaa ja aallokkoa. Tulimme siihen tulokseen, että viisainta olisi lähteä ylitykseen vasta seuraavana päivänä. Väsyneenä ja pienin pelonsekaisin tuntein ei ollut hyvä lähteä Porkkalan selän ylitykseen. Leiriydyimme Porkkalanniemen kärkeen länsipuolelle, josta olisi hyvä havainnoida seuraavan päivän keliä silmämääräisesti muistaen sen, että rannasta kaikki näyttää leppoisammalta. Leirin pystytyksen lomassa ja trangioiden kolistessa kävimme tutustumassa lähiympäristöön. Kalliolta avautuivat huikeat maisemat. Leirissä tunnelma oli hyvä, vaikka suunnitelmaa jouduttiin muuttamaan.


Päivän melottu matka 17 kilometriä, reitti Stora Brändö-Lähteelä-Porkkalanniemi.


Sunnuntaina 30.6. nousimme varhaisemmin, purimme leirin ja suuntasimme kohti aavaa, Pörsö ja Styrkumlet kiintopisteenä. Risto otti Timon hinaukseen, jotta olisimme hyvällä etäisyydellä toisistamme ylityksessä. Ryssklobbenin rannan lähestyessä tunnistimme siellä teltan ja kajakin, joita todellisuudessa olikin kaksi. Toinen näistä oli melaveikko Markus Thomenius. Markus oli tutkinut saarta läpikotaisin ja kertoi sen soveltuvan melojien käyttöön. 


Kelluntatauon jälkeen matka jatkui kohti Stora Fagerötä. Siellä kahdeksan retkelle lähtenyttä olivat koolla viimeisellä yhteisellä tauolla. 




Vetäjältä tiedusteltiin pilke silmäkulmassa, oliko tämä hänen käsitys leppoisasta retkestä. Tästä Mikko ja Tuomas siirtyivät Riston saattelemina Inkooseen Koivuniemen uimarannalle, josta he ja kalusto saivat kyydin kotiin. Muut jatkoivat matkaa kohti Elisaarta, jossa leiriydyttiin ja syötiin. 

Päivän melottu matka 31 kilometriä, reitti Porkkalanniemi - Stora Fagerö - Elisaari.

Maanantaina 1.7. matka jatkui kohti Fladalandetia, kuinka muuten kuin kovassa vastatuulessa. Timo kertoi jatkavansa tästä kelin vuoksi retkeä yksin tuttavan mökille Inkoon suuntaan. Jo aiemmin tiedossa oli, että Timo pohtii retken aikana omaa reittiään. Carita ja Riitta olivat tehneet myös päätöksen erkaantumisesta tässä vaiheessa, tästäkin oli ollut puhetta etukäteen. He meloivat vielä meidän kanssamme Barösundin rännin. Kaupalle pysähdyimme vielä yhdessä jäätelölle.

Kaupalta jatkoimme ränniin Fladalandet mielessä hakien suojaa aina, kun mahdollista kovalle vastaiselle tuulelle. Kovassa tuulessa sorto teki hieman temppujaan ja porukan pitämiseksi kasassa oli tehtävä sopivia välietappeja. Lounas- ja lepotauon pidimme pienellä saarella Fladanilta noin 17 kilometrin päässä. Tauon jälkeen melontaa jatkettiin suojaa vastatuulelta hakien.



Fladan tuli vastaan vihdoin ja viimein. Siellä pääsimme nauttimaan ilmaisesta majoituksesta ja luonnon rauhasta.


Tero oli tehnyt illalla päätöksen, että hän kääntää katseensa kohti Helsinkiä meidän jatkaessa Riston kanssa kohden Hankoa. Emme onnistuneet ylipuhumaan Teroa, hän koki painetta aikataulusta. Hänellä oli ehdoton deadline olla Helsingissä perjantaina. Annoimme Terolle ohjeita, neuvoja ja kieltoja muun muassa edessä olevaan Porkkalanselän ylitykseen.



Päivän melottu matka 39 kilometriä, reitti Elisaari-Fladalandet.

Tiistaina 2.7. aamulla tiemme erkanivat Teron kanssa. Me jatkoimme Riston kanssa kohti Hankoa saavuttaen Karusellirannan hyvissä ajoin lounaaksi. Teimme matkan mahdollisimman paljon saarten suojassa vastatuuleen.



Hankoon päästyämme kävimme kaupassa, söimme lounasta ja katselimme rantaelämää. Saatuamme tarpeeksi meloimme myötä- ja sivutuulessa takaisin Fladanille. Teimme pienen koukkauksen Tvärminnen kautta ja jatkoimme sieltä uutta pohjoisempaa reittiä Fladanille.


Päivän melottu matka 49 kilometriä, reitti Fladan-Hanko-Fladan.

Keskiviikko 3.7. Heräilimme Fladanilla tyytyväisenä säiden suosiollisuudesta; olimme säilyneet muutamaa pisaraa lukuun ottamatta kuivina. Täältä meloimme kohti Gölisnäsistä, jossa vietimme lounastauon melottuamme noin 33 kilometriä. Gölisnäsistä matka jatkui kohti Stora Fagerön eteläkärkeä saarten suojassa, tarjolla oli kovaa sivuvastaista, joka kääntyi maaston avustuksella ensin sivutuuleksi ja sitten sivumyötäiseksi ja lopuksi surffiksi. Yöksi meloimme Ryssklobbenille, josta olisi hyvä tarkkailla selkää ja lähteä aamulla sään suosiessa selän ylitykseen. Letut jäivät kovan tuulen takia paistamatta.


Päivän melottu matka 50 kilometriä, reitti Fladan-Gölisnäs-Ryssklobben.

Torstaina 4.7. heräsimme sovitusti noin klo 7.00, tosin Risto oli herännyt kuvailemaan jo klo 5.

Leirin purettumme keli osoittautui erittäin oivaksi ylitykseen. Ylitys kesti 1 h 20 min; Porkkalanselän haluaa selän taakse jostain syystä ennemmin kuin myöhemmin. 

Tuuli heräili pikkuhiljaa ja pääsimme Stora Brändölle voimistuvassa myötätuulessa lounaalle. Tauon jälkeen jatkoimme ensin ulkoreittiä, sitten keskireittiä ja lopuksi sisäreittiä vajalle kovassa myötätuulessa välillä surfaillen. Oli ilo seurata Riston kajakin hallintaa. Vajalle saavuimme noin kolmen tunnin melonnan jälkeen. Riitta oli vastassa ja Tero tuli hieman myöhemmin. Laitoimme tavaroita kuivamaan, pesimme kajakit ja poistuimme pyörillä koteihimme.

Päivän melottu matka 50 kilometriä, reitti Ryssklobben-Stora Brändö-vaja.   

Muistiin merkitsi Vesa Knutti, retken vetäjä