maanantai 12. lokakuuta 2026

Pääretki 2025 Turun saaristoon 23.-29.6.2025

 Pääretki 2025 Turun saaristoon



Ma 23.6.2025 Röölän rantaan ja Iso Maisaareen (päivän kirjasi Tero)

Maanantaiaamu koitti ja oli vihdoin aika lähteä viikon melontaretkelle.. Yöllä ei malttanut oikein nukkua ja muutenkin oli aikainen lähtö hakemaan vuokra-autoa trailerin vetämiseen. Olin tsekannut valmiiksi trailerin töpselin mallin, mutta unohtui katsoa auton vastine ja vajalla sitten selvisi, että trailerin veto ei onnistu ilman erillistä adapteria. Maaria oli ilmoittanut juhannuksen aikana, että tuulet on ennustettu niin koviksi että hän jää pois ja kun siinä tarkemmin laskettiin kuinka monta meitä lähtijöitä oli, niin vuokra-auto olikin ihan ylimääräinen ja Sannan autossa vetokoukku sekä suunnitelma palata sunnuntaina Helsinkiin eli päätettiin palauttaa koko auto.

kuva: Tero

Retkelle lähtivät siis Tero, Lasse, Marjukka, Eeva, Sanna, Niko, Karo, Tuomas, Aleksei ja Reijo. Kymmenen melojaa jonka perusteella laskettiin että kunhan ei häviö ylitä kymmentä prosenttia on retki onnistunut..

Vajalla pakkaus autoon ja lähtö onnistui ihan ookoo ja kun matkalla pysähdyttiin Naantalin supermarket Ellenissä ja vielä syötiin Kotipizzan pizzat oltiin perillä Röölän venerannassa noin puoli kolmen aikaan. Retken vaikein rasti eli tavaroitten pakkaaminen kajakkiin lähtiessä onnistui sekin ja noin puoli neljä päästiin vesille.

kuva: Niko

Meloimme neljä tai viisi kilometriä Iso Maisaareen (neljä kilometriä kaislikon läpi ja viisi kilometriä saaren kiertäen). Iso Maisaari on leirintäalue ja päädyimme vähän oikaisemaan päivämatkassa kun tuuliennuste oli koveneva iltaa kohti ja lisäksi olisi sadetta tiedossa. Pääsimme rantaan, kaislikon läpi meloneet tietysti kilometrin pidempää kiertäneiden jälkeen.. Yllättäen rouvat 50+ päättivät nukkua sisällä ja loput sitten teltassa.

kuva: Marjukka

Sade oli luvattu illaksi ja oli ajatus että aamuksi teltta kyllä kuivuu. Iltakuuden maissa alkoi tulla vettä mutta keittokatos oli hyvä paikka keitellä illan ruuat ja illan mittaan sateen vain jatkuessa mentiin tihkussa nukkumaan jo ennen kymmentä.

kuva: Sanna

Ti 24.6. Seili ja Sackholm (Tero)

kuva: Niko

Heräsimme aamuun leirintäalueen niityllä ja Niko kertoi nähneensä yön hämärässä peuroja niityn itäreunassa. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja kajakeille. Yksikin meloja oli jättänyt melontaliivin illalla irtonaisena kajakkinsa kannelle ja aamulla sai sitten hakea liivin parinkymmenen metrin päästä merestä saunan laiturin vierestä, onneksi sentään löytyi, ettei tarvinnut ilman suojavarusteita lähteä melomaan..

Suunnattiin Maisaaren pohjoisrannasta etelään kohti Seiliä. Matkalla saatiin hyvin tuulen suojaa Väärämaasta ja heti Väärämaan kärjen jälkeen päästiin turvallisesti ja ehjin nahoin yli laivaväylän ja oltiinkin heti Seilillä Postilaiturin kupeessa. Eevan isoveli Heka oli paikallisedustajana koira mukanaan meitä vastassa.


kuvat: Tero

Kävelimme saaren poikki Seilin päärakennukselle, jossa istuimme heti ruokapöytään. Olikin oikein hyvää lihamureketta. Ennen eteenpäin lähtöä katsoimme psykiatrisen hoidon näyttelyn. Aina se vaan seisauttaa, kun lukee, että "Seilille tullessa tuli ottaa arkkupuut mukaan, koska sieltä ei palattu enää tavalliseen yhteiskuntaan" Seili oli ensin leprasairaala ja sitten ensin yleinen ja vuosina 1899-1962 naisten psykiatrinen sairaala, miesten vastaava sairaala oli tuona aikana Käkisalmella.

kuva: Tero

Kello oli yli kolmen ja ulkona alkoi sataa aika lailla. Loppujen lopuksi päätettiin vaan jatkaa matkaa, koska oli tiedossa, että Nauvon edustalla on paljon mökkejä ja Mobihiisistä katsottu leiriytymispaikka oli Nauvon saarien etelärannalla.. Eli sateeseen ja matka jatkui. Ohitettiin reilun varttitunnin jälkeen Heka ja mukava koira mökin laiturilla ja sitten jatkettiin.. Ja jatkettiin.. Ja jatkettiin.. Taidettiin meloa yli neljän tunnin pätkä sateessa, varttitunnin sade loppui lopulta seitsemän jälkeen. Ja niin kuin yleensäkin joukko venyi, kärki odotti jossain saaren kupeessa ja sitten kun viimeinen ehti vierelle, jatkettiin saman tien matkaa.. Marjukka antoi tästä aiheellista palautetta keskiviikkoaamuna, että jos jatkossa ette odota, niin lähden kohta kotiin melomaan omaa melontaa..

kuva: Karo

Kello kävi jo yli kahdeksaa, kun lopulta päästiin Sackholmenin hiekkarannalle. Ihan hieno leiripaikka, mutta tietysti täysin ilman mitään palveluita. Minulla ainakin oli vielä maha täynnä ja voileipä riitti iltaruoaksi, enemmän oli vaivaa pitkän sateen aiheuttamasta kosteudesta, joka tuntui kylmyytenä. Siispä äkkiä kuivaa päälle ja myös aika pian tuli käytyä nukkumaan. Päivän melonnalla tuli mittaa 33km, ensin 15km Seiliin ja illalla 18km Sackholmenille.

Ke 25.6. Korpoström ja Lempersö (Sanna)

kuva: Karo

Tiistai-iltana ei vielä tiedetty päästäänkö keskiviikkona tuulien takia liikkeelle ollenkaan. Aamulla päätettiin kuitenkin lähteä melomaan, suojaisemmalla reittisuunnitelmalla. Päivän pitemmälle tauolle melottiin Korpoströmiin rantaravintolaan.

kuva: Lasse

Kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon, että alkuperäisen suunnitelman mukaiseen yöpymispaikkaan Konungskäriin ei ehdittäisi. Reittisuunnitelmaa oli muutettava, koska tuulinen sää oli hidastanut matkantekoa. Selviteltiin paikallisilta muita lähialueen yöpymisvaihtoehtoja ja Marjukka saikin ravintolan työntekijältä tiedon saavutettavan matkan päässä olevasta ulkoilusaaresta. Korpoströmistä jatkettiin matkaa aurinkoisessa ja hieman vähemmän tuulisessa säässä. Koska ravintolan työntekijän vinkkaamaa ulkoilusaarta ei löytynyt, majoituimme upealle kallioiselle, Karon bongaamalle kalliolle Lempersö:n. Jossa päästiin vielä nauttimaan kauniista auringonlaskusta. (Päivän melontamatka 27km)

To 26.6. Hyppeis ja Hällskär (Marjukka)

kuva: Niko

Torstaiaamu Lempersöllä yllätti meidät vihdoin kauniilla säällä. Oli jo aikakin, koska edelliset sadepäivät kovaan vastatuuleen olivat saaneet ainakin minulla lähes itkun silmään. Niin rankalta reissun teko, ja märän leirin pystyttäminen oli tuntunut. Aurinko onneksi pelastaa aina, vaikka kuivapuku oli tarpeen tuonkin päivän viileydessä.

Oli vaihtoehtona meloa joko Kittuis Campingin ja Houtskärin kylän kautta tai etelämpää reittiä Hyppeisten kautta. Valitsimme eteläisen reitin ja suuntasimme siis ensi alkuun laivareitin yli suoraan kohti Sandötä.

Oli mukava keli ja mukava myös meloa. Sandössä pidettiin tauko ja oli luksusta olla muistaakseni ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana tauolla siten, että sää oli kaunis. Eevan olkapää oli alkanut vihoitella  tiistain hurjan vastatuulimelonnan jälkeen, ja nyt tauon aikana Eeva kertoi olkapään vihoittelevan niin pahasti, että retki olisi jätettävä kesken. Me muut seurueen jäsenet yritimme kaikkemme houkutellaksemme Eeva jatkamaan, esimerkiksi siten että hän saisi vain istua kaksikossa, mutta koska fakta oli se, ettei nukkuminenkaan meinannut onnistua telttaoloissa, saati kuivapuvun päälle ja pois pukeminen, niin jatkaminen oli mahdotonta. Ihan kamalan epäreilultahan se kuitenkin tuntui, että juuri Eeva joutui matkansa keskeyttämään, koska sairastumiset olivat aiemminkin keskeyttäneet tai kokonaan peruneet hänen reissujaan. 

Reissun keskeytys keskellä merta ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen juttu. Piti saada sekä Eeva että kajakki pois mereltä. Onneksi Eevan ritarillinen Heka-veli mökkeili Nauvossa, ja lupasi toimia seuraavana päivänä venetaksina siskolleen. Päätimme meloa Hyppeis Värdshusin eteen ja pitää siinä päivätauon, ja sieltä Heka hakisi Eevan seuraavana päivänä. Mutta entäs kajakki? Voisiko sen jättää Hyppeisiin, ja hakea autolla sieltä? Ei, koska edestakaisen matkaan mantereelta taisi mapsin mukaan mennä noin 4 tuntia.  Päätettiin että kajakki hinataan ainakin Harrin mökille saakka,  josta Harri voisi ehkä ajaa sen Helsinkiin. Loppujen lopuksi tavaralla lastattu ihmisetön kajakki kulki kuitenkin niin mukavasti hinauksessa kaksikon perässä, että se kulki mukanamme koko loppumatkan. 

Sandön jälkeen puikkasimme kapeahkoa ränniä Hästön pohjoispuolelle ja lähes tyynessä Hästö Fjärdeniä pitkin lähestyimme Hyppeis Värdshusia. Maisemat olivat ihanat, ja sää edelleen leppoisa.

Eevalle löytyi Hyppeisista pieni ikkunaton ”varahuone”, ja evakuoinnin lisäksi päätettiin pitää majatalolla päivätauon.  Saisimmehan viettää Eevan kanssa vielä yhteisen loppuhetken. ”Majatalo” oli tosi viehättävä, ja tiedustelimme mahdollisuutta saada ruokaa. Keittiö aukeaisi kuulemma neljältä ja tunti odotusta tuntui pitkältä. Puoli seuruetta ehti jo keittelemään lounastaan, kun paikan puuhamies tulikin vielä sanomaan, että voivat toki vähän aikaistaa avausta ja laittaa pienen kolmen ruokalajin annoksen noin neljänkymmenen euron hintaan. Ei siis ihan halvinta mahdollista apetta, mutta paikan viehättävyys, ja ravintolan toimintasapluuna vakuuttivat. Keittiö oli kuulemma viikon pätkissä eri miehitysten hoidossa, ja kokkeina vierailivat mm Helsingin kaikki Michelinravintoloiden kokit. Meidän viikolle osui kokkien maailmanmestaruuskisojen Suomen joukkue ja seuraavalla viikolla oli tulossa (muistaakseni) Palacen kokit viikon kesäkeikalle.


kuvat: Marjukka

Ruoka oli järjettömän hyvää, ja harvoinhan sitä kesken melontareissun, nihkeissä melontavarusteissa, pääsee kokemaan kokkimaajoukkueen ruokia. Harmi vain että osa seurueesta oli jo ehtinyt ryhtyä retkiruuan kokkailuun, ja he joutuivat sitten odottelemaan meitä herkkusuita. Seuraavana päivänä Hekan tullessa Eeva noutamaan, he söivät ravintolan seitsemän (vai oliko 9) ruokalajin menun, mikä oli kuulemma ollut iso elämys. Vahva suositus siis paikalle.

https://www.hbl.fi/2025-07-13/vid-havet-lever-outi-och-sam-det-liv-manga-drommer-om/

kuva: Karo

Laituriin parkkeerasi muutama vähän isompi purjevene ja majatalon henkilökunta tuli kieltämään omien kokkausten tekemisen ravintolan pihamaalla, kun paikan imago nähkääs.. Alekseille oli esimerkiksi ensin luvattu paikka pihakalusteissa ja kymmenen minuuttia myöhemmin sitten olikin mieli muuttunut, ja hän joutuu siirtymään kattiloineen kimpsuineen tontin ulkopuolelle. Ei kiva. 

Harri Koski oli melonut mökiltään Iniön pohjoisreunalta meitä vastaan Hyppeisiin, ja oli Eevan hyvästelyjen aika. Ihan hirvittävän kamalalta tuntui jättää murtunut ystävä rannalle, ja jatkaa matkaa.

Seuraavan yön kohde oli Hällskär. Hällskär oli jo aivan reittimme länsilaidalla, siitä länteen aukesi Kihti, ja Kihdin toisella puolella alkoi jo Ahvenanmaan saaristo. Hällskär oli myös Mobihiisistä pongattu leiriytymispaikka. Asetuimme saaren länsilaidalle ja Teroa jäi vaivaamaan olisiko eteläreunalla ollut parempi paikka, illemmalla Tero kävi kävellen katsomassa, muttei parempaa paikkaa löytynyt. Karo nukkui etelän luodoilla, mutta ne eivät myöskään olleet enää Mobihiisin ilmoittamalla alueella..

kuva: Niko

Omasta mielestäni leiripaikka oli mitä parhain, ihanan auringonlaskumaiseman takia, ja pääsimme nukkumaan muuten tyytyväisinä, lukuunottamatta harmitusta seurueen yhden jäsenen puuttumisesta. (Päivän melontamatka 26km)

Pe 27.6. Måsholm (Lasse)

Perjantai Hällskär:n luodolla valkeni puolipilvisenä, suhteellisen lämpimänä aamuna.

Harri Koski oli tullut meitä vastaan ja yöpyi myös yön saaressa. Syynä tapaamiseen oli kevään 2025 retki-illan aikana, Harrin ehdotus; kun kerran Turun saaristoon menemme, miksi emme kävisi Harrin mökillä 4km Iniöstä luoteeseen Måsholmissa.

Aamun lähtö onnistui suurin piirtein sovittuna hetkenä, eteläisen myötäaallokon johdattamana, ensimmäiseen maataukoon saakka.

Tero oli kokeillut ensin yksin meloa kaksikkoa, mutta paras ratkaisu oli Reijon siirtyminen kaksikon etuistuimelle. Reijon yksikkö valjastettiin hetkeksi myös Alekseyn kajakin hinaukseen. Myötäinen aallokko, ristiaallokkona on haasteellinen yksikön hinattavana, joten kajakki vaihtoi hinaajaa. Kaksikon tuplatehoinen vauhti ehkäisee hinattavan kajakin sivuttaisen tempoilun ja matka jatkui.

Etapin puolivälin aikana rantauduimme kerran tunnin maatauolle. Puutiaiset ja hyttysen pistot hoidettuamme, jatkoimme matkaa. Jumo:n Näset ja Kupmo välisen salmen kohdalla Harri esitteli kesäsaaristonsa ympäristöä.

Måsholm-ranta ja mökki ilmestyi näköpiiriin, oletin kyseessä olleen saunamökin, mutta rantautuessani totesin rakennuskompleksin olevan laajemman, kuin olin kuvitellut. Ranta, nurmikenttineen ja laituri tulipaikan ohella, käsittivät idyllisen kombinaation.

kuva: Tero

Viikon retken paras ohjelma oli Harrin esittely tontin ja rakennuksien valmistusvaiheista ja sauna. 85-asteisena löyly oli samettisen pehmeä, merivesi raikas.

Pehmeämpää ja idyllisempää leiripaikkaa on vaikea kuvitella. (Päivän melontamatka 23km)

kuva: Tero

La 28.6. Iso-Maippi (Riukuluoto) (Niko)

Lauantai valkeni poutaisena ja aurinkokin näyttäytyi. Olimme nukkuneet makeasti illan saunomisen jälkeen. Aamupuurojen jälkeen leirin purkaminen ja varusteiden kajakkiin pakkaaminen sujui jo useamman päivän kokemuksen tuomalla rutiinilla ja taisimme olla ensimmäistä kertaa tasan klo 10 lähtövalmiina 😊. Sanoimme heipat Harrille, jonka mökkirantaan olimme leiriytyneet ja lähdimme melomaan kohti Iniön kylää.   

kuva: Karo

kuva: Niko

kuva: Niko

Tuuli kävi alkumatkasta hieman sivusta, mutta tämä ei vaikuttanut etenemiseen. Saavuimme Iniön lahdelle n. tunnin melonnan jälkeen. Kylän jalkapallokenttä sijaitsee aivan rannassa, ja  tarjosi erinomaisen rantautumismahdollisuuden. Söimme kyläkaupalla jäätelöt ja osa porukasta tutustui Iniön kivikirkkoon. Koska saariston Poker Run - veneilytapahtuma oli tulossa Iniön lahdelle, niin päätimme poistua heidän altaan ja jatkoimme matkaamme. Edessämme oli päivän ensimmäinen hieman isomman selän ylitys ja olimme saaneet tuulen selkämme taakse, joka siivittikin meidät mukavaan vauhtiin, ja nosti kajakin välillä aallon päälle kuin surffilaudan. Lounaalle pysähdyimme Gropskärin pohjoiskärjen itäpuolelle tuulen suojaisaan poukamaan. Aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja lämpöä oli kuin hellepäivänä konsanaan. Siinä oli mukava syödä eväitä ja katsella kaunista saaristoa.

Lounastauon jälkeen otimme kurssin kohti seuraavaa selkää ja Hevosluodon aukkoa. Ylitys meni mukavasti ja myötäinen tuuli joudutti matkantekoa. Korvenmaan ja Pyytin välinen vesialue (Korvensalmi) muistutti kanavaa ja vedenpinta oli täysin tyyni. Siinä oli leppoisaa meloa ja seurata rantasaunojen lämmityspuuhia Suomi-iskelmän soidessa taustalla, kuten kesälauantai-iltaan kuuluukin. Tässä hetkessä ja tunnelmassa oli jotain hyvällä tavalla hyvin suomalaista, ja sai aikaan lämpimän läikähdyksen rinnassa.

Edessämme oli enää viimeiset kilometrit ennen Riukuluotoa, jonne olimme suunnitelmamme mukaisesti menossa leiriytymään. Päästyämme Riukuluodolle kävivät Sanna ja Karo tekemässä saarikatselmuksen mahdollisten telttapaikkojen suhteen. Samalla muutama muu meloi viereiselle Isolamppi-nimiselle saarelle katsastamaan sitä. Koska Isolamppi oli paremmin tuulelta suojassa, joka oli ajoittain jo navakkaakin, ja sieltä löytyi hyviä telttapaikkoja, niin päätimme leiriytyä sinne.


kuvat: Niko

Leirin pystytyksen jälkeen valmistimme ruoat ja pulahdimme raikkaaseen mereen. Illalla paistoimme vielä räiskäleitä ja kertasimme päivän tapahtumia. Sitten olikin aika kääriytyä lämpimään makuupussiin ja nukahtaa sateen ropistessa hiljalleen teltan kattoon. (Päivän melontamatka 27km)

kuva: Niko

Su 29.6 Paluu Röölään ja sitten vajalle (Reijo)

Matkakertomus viimeiseltä melontapäivältä 29.6 Röölän Rannalle

kuva: Sanna

Herätys viimeisen päivän melontaan alkoi kuin taistelusta tuulimyllyjä vastaan. Turun saariston tuuli oli päättänyt pitää meidät hereillä, ja telttojen seinämät lepattivat kuin hurrikaanin etukädet. Osa meistä söi aamupalaa jo varhain tuulen suojassa, mutta Lassen teltta päätti ottaa asiakseen tehdä päivän viimeisestä melontamatkasta vieläkin tapahtumarikkaamman.

Lassen teltan nosti tuulen puuska ylös nurinpäin – Lasse nousi telttakasan keskeltä avustettuna ylös kuin ei mitään olisi tapahtunut. "Ei hätää, olen jo hereillä – Me kaikki tapahtumaa todistaneet katsoimme epäuskoisina, mutta kuinka ollakaan, Lasse selvisi tilanteesta kuin ammattilainen – ehkäpä salainen supervoima häneltä löytyi!

Aamiaisen jälkeen varustautuessamme kuivapukuun. Sannalle ryhmän nopeimmalle melojalle annettiin hinausköysi varmuuden vuoksi, jotta mahdollisessa aallokossa kaatuessa saataisiin apu nopeasti paikalle.  Tuulen vuoksi lähetettiin melojat rannasta yksi kerrallaan aaltoihin. Ensimmäinen ylitys sujui kuin unelma – tuuli oli kuin ystävällinen tuuli, joka vieläpä auttoi meitä eteenpäin. Tero, retken vetäjä, oli suunnitellut reitin kuin mestarimuusikko, mutta sää ja tuuli olivat päättäneet tehdä retkestä todellisen seikkailun. Kiitokset Terolle, hänen suunnitelmansa olivat kuin sormia napsauttamalla muokattavissa – ei helppoa, mutta onnistumisen iloa riitti.

Tuuli oli myötäinen, ja sää oli kuin kesäinen unelma – aurinko paistoi kirkkaasti ja meri oli kuin jättiläisen pehmeä peitto. Melonta toi mieleen viimeiset leiripaikat ja taukopaikat, missä kauniit maisemat ja hauskat tapahtumat olivat kuin elokuvan kohtauksia. Mielessä alkoi kuitenkin kyteä pieni haikeus – nytkö tämä seikkailu loppuisi jo? Tuntui kuin olisimme juuri päässeet alkuun, ja nyt jännittävä matka oli tulossa päätökseensä.

kuva: Marjukka

Perille saavuttuamme suuntasimme paikalliseen ravintolaan nauttimaan ansaitun lounaan. Ruokailun jälkeen suuntasimme vajaan ja varustehuollon pariin – tämä oli kuin viimeinen tehtävä ennen kotiinlähtöä. Kaiken kaikkiaan, tämä viimeinen päivä oli kuin elämän pieni seikkailu – täynnä tuulta, naurua ja yhteisiä kokemuksia, jotka jäävät ikuisesti mieleen.

Ja niin, matkamme päättyi Röölän Rantaan, mutta seikkailun muistot ja hauskat hetket säilyvät meissä ikuisesti. Kiitos kaikille – tästä tuli tarina, jota kerromme vielä vuosien päästä, nauraen ja muistaen kuinka Lasse nousi nurinpäin kääntyneestä teltasta kuin maailmanrauhaa symboloiva James Bond. (Päivän melontamatka 15km, yhteensä 156km)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2025

Pääretki Inarijärven kierros (199km) 24.6.-2.7.2024

 Pääretki Inarinjärven kierros 24.6.-2.7.2024






Ma 24.6.2024 Helsinki-Rovaniemi


Maanantaiaamuna lähdettiin matkaan pakettiautolla ja yhdellä henkilöautolla, ajoimme hieman vaihdellen autoissa istumajärjestystä aina Rovaniemelle asti, jossa tapasimme Marjukan, joka oli tullut paikalle suoraan oma kajakki autonsa katolla.Rovaniemellä yövyimme Santa Sport -nimisessä hotellissa.


Pakettiauto valmiina lähtöön Teron tarkastaessa kuormaa


Ti 25.6.2024 Veskoniemen venesatama - Kaikunuoran autiotupa, 16km 


Herätys aikaisin ennen klo.7, josta menimme odottamaan aamupalabuffetin aukeamista. Aleksei ja Jani saapuivat jonottamaan paikalle ajoissa, mutta paikalla olivatkin jo Tero ja Tuomas, jotka kertomuksen mukaan olivat olleet paikalla jo pidemmän aikaa.


Aamupalan jälkeen oli jäljellä vielä usean tunnin ajomatka Inariin Veskoniemen venesatamaan, matkalla pysähdyimme syömään Ivaloon, josta seurueeseen liittyi vielä Asko, joka oli ollut jo alueella retkeilemässä, ruokailussa oli pientä jännityksen tuntua Janin onnistuttua saamaan ruokaa väärään kurkkuun. Ruokailun ja kauppareissun jälkeen ajoimme viimein lähtöpaikalle, jossa alkoi viimein kajakkien pakkaus retkelle, tunnelma oli hilpeä ja kaikki odottivat innolla vesille pääsyä. Matkalla näkyi muutamia poroja, joita kuvattiin innokkaasti.



Retken alussa kajakin pakkaus on hankalaa ja kaikkia tavaroita ei meinaa saada mahtumaan mukaan, muutaman retkipäivän jälkeen tavarat sujahtavat helposti omille paikoilleen. Lämpötila oli ensimmäiselle päivälle miellyttävä noin 20C ja keli lähes tyyni.


Kun kajakit saatiin lähtövalmiiksi alkoi lähdimme melomaan kohti pientä saarta, jossa sijaitsi Kaikunuoran autiotupa. 


  

Kuvassa tupa häämöttää metsikön keskellä


Autiotupa oli siisti ja siellä oli tarjolla kaasuliesi ruuan valmistukseen sekä ulkona polttopuita ja nuotiopaikka.


Rantaa saavuttuamme, tutustuimme yöpaikkaan, Sanna, Timo ja Tuomas päättivät yöpyä ulkona omissa teltoissa, kun taas loput meistä jäivät nauttimaan autiotuvan lämmöstä.


Leirin pystytyksen jälkeen jäi aikaa nuotiolla istumiseen ja ruoanlaittoon.


Maisemia leirinuotiolta, ilta oli lämmin ja sääksetön.


Ilta kului mukavasti leirinuotiolla, jossa paistettiin makkaraa ja ihmeteltiin Marjukan pinkkiä puukko ja tutkittiin kartasta seuraavan päivän melontareittiä, nukkumaan siirryttiin ajoissa vaikkakaan ilta ei tunnu illalta kun aurinko ei kesällä laske ollenkaan pohjoisessa.


Keskiviikko 26.6. Kaikunuora - Pisteri 41km 26.6.


Ensimmäinen aamu Inarinjärvellä valkeni yhtä kauniina kuin mitä iltakin oli ollut. Paitsi eihän se aamu mihinkään valjennut, koska aurinko oli paistellut koko yön. Itselleni yöttömän yön kokeminen tapahtui nyt ensimmäistä kertaa, ja olikin hyvä että ensimmäiset yöt nukuimme autiotuvassa, jossa silmät malttoi pitää yöllä ummessa, toisin kuin ensimmäisenä telttayönä, jolloin oli jätettävä teltan ulkokangas laittamatta, ja päivystettävä auringon liikkeitä niin pitkään, että saattoi havaita auringon kääntyneen noususuuntaan ilman horisontin alle vajoamista. Käsittämätön juttu tuokin!

Autitupa oli muutenkin palvellut meitä mainiosti. Oli aivan mahtavaa saada pötkähtää uupuneena valmiiseen majoitukseen, jossa kaiken lisäksi tarjolla oli kaasuliesi ynnä muut mukavuudet. Näitä voi todellakin lämpimästi suositella. 

Ensimmäinen päivän melontaetappimme kohdistui Kärppäsaaren autiotuvalle lounasta tekemään. Melontasää oli upea, ja Kärppäsaaren tupa suojaisine miljöineen todella houkutteleva. Täälläkin olisi voinut hienosti yönsä viettää. Lounaan teossa olin onneksi varautunut siihen, että tuolloin ei kannata elätellä toiveita rauhallisesta trangiahetkestä, vaan lounas on esivalmisteltava aamupalan yhteydessä, tai vaihtoehtoisesti tyydyttävä pussiruokiin. En nimittäin koko viikon reissun aikana lakannut ihmettelemästä sitä, kuinka ripeästi reissumme eräkonkarit hoitivat kaikki siirtymis- ym toimet, mitä taukokäytänteisiin tulee. Oli nimittäin aika useaankin kertaan niin, että muun muassa reipas retkenvetäjämme oli jo pystyttänyt trangian, valmistanut lounaansa, ja istui lusikka kourassa ruokaa syöden, kun minä vasta kaivelin ruokatervikkeitani kajakin uumenista. Itse edistin omia taukoruokailuitani aina pienessä paniikissa, etten joutuisi odotuttamaan porukkaa. 

Kärppäsaaren jälkeen alkoi varsinainen melonta kohti Pisterin tupaa Inari-järven pohjoispuolelle, isompia selkiä ylittäen. Joku pienempi taukopaikka matkallemme toki tähänkin sattui, ja ehkä jo tänä reissupäivänä lanseerattiin käsite Naisten niemi. Monasti nimittäin kävi niin, että me naiset, Sanna ja minä, panostimme sen ihan kauneimmat taukopaikan valintaan, ja päädyimme kajakeinemme muutaman kymmenen metrin päähän miesjoukosta, kulloisenkin kauneimman niemen nokkaan, siis Naistenniemeen. 

Sääennuste oli povannut meille isoille ylityksillemme tuulisempaa keliä, ja täytyy tunnustaa että vähän jänskätti, odottihan meitä muun muassa yli  10 km Vasikkaselän ylitys, missä aallot olisivat saattaneet äityä aikamoisiksi, mikäli tuuli olisi sopivasti päässyt puhaltamaan selkää pitkin. Toiveemme oli kuitenkin ollut tyyni keli, ja niin vain kävi, vastoin kaikkia ennusteita, että tämä, kuten niin moni muukin toiveemme tuolla reissulla toteutui. Teimme isoimman ylityksen lähes pläkätyynessä, kauniissa pilvipoutasäässä. Tämän ylityksen aikana tosiaankin ymmärsi, miksi jotkut kutsuvan Inarinjärveä Lapin mereksi. Paikka paikoin kun horisontissa ei näkynyt vastarantaa laisinkaan. Upeaa!

Päivän viimeinen ylitys, 10 kilometrin Vasikkaselkä oli aikamoinen ponnistus, varsinkin kun siinä oli kyseessä päivän kilometrit nro 30-40, eikä kroppa ollut vielä oikein tottunut noin pitkiin melontapäiviin. Pisterin kämpälle saapuminen tuntui siis varsin autuaalliselta kokemukselta. Kämpän ympäristö oli kosteampi ja hyttysrikkaampi kuin edellisten kämppien tienoot, mutta kyllähän se taas kelpasi hyödyntää metsähallituksen meille upeasti tarjoilemia fasiliteetteja. Täällä kohteessa useampi meistä uskaltautui myös uintireissulle viileään, mutta huikean puhtaaseen Inarin veteen. 

Aikamoinen melontapäivö tämä, itselleni ehkä tähänastisen melontaurani pisin. Mutta tämmöisen päivän jälkeen mieli on todella tyytyväinen ja onnellinen. Päivä tarjosi upeita maisemia, mukavia jutusteluita kanssamelojien kanssa, sekä sopivasti fyysistä rasitusta, josta kaikki kuitenkin urheasti ja upeasti selvisimme.


        Ensimmäinen lounas maastossa. Kärppäsaaren erätuvan pihamaalla.


        Tyynen Lapin-meren ylitystä


        Reissussa tuli monta kertaa sanottua, että aina kannattaa toivoa. Tämmöistä keliä saa, kun muistaa toivoa, vaikka ennuste olisi kuinka kovia tuulia povannut.


Torstai 27.6 Pisteri- Iso-Saunari (Partakon leirintäalue) 37km

Aamu alkoi tyynessä ja aurinkoisessa säässä edellisen illan pienen sateen jäljiltä. Aamukahvin keittoa laiturilla täydessä hiljaisuudessa, samalla västäräkin ruokintatouhuja seuraillen. Kenttää ei puhelimessa ollut, että olisi päivän sääennustetta päässyt tarkastamaan. Aamun perusteella vaikutti kuitenkin lupaavalta. Tälle päivälle melontaa olisi tiedossa 34 km. Eilinen 41km tuntui selässä jäykkyytenä.

Seitsemän maissa aamupalaseuraa alkoi ilmestyä laiturille. Aamupalat ja pakkaukset hoidettuamme suunnattiin kohti Kuuvan kanavaa. Kanavan suulla tapasimme Herra Kuuvan pojan tyttären lapset, varttuneita jo hekin. Kertoivat että Kanava on kaivettu 1910 ja kaivuutyö kesti 10 vuotta. Herra Kuuva ryhtyi urakkaan lyhentääkseen venematkaansa. Muutkin saivat käyttää kanavaa maksua vastaan.

Kanavalta suuntasimme kohti Kotkaniemen lounaspaikkaa ja edelleen kohti Partakkoa. Tarkoitus oli yöpyä Partakon leirintäalueella, mutta paikalle päästyämme kävi ilmi, että kyseinen leirintäalue oli ollut toiminnassa viimeksi vuosia sitten. Onni sinänsä, koska paikalle oli löytänyt meidän lisäksemme myös valtava joukko mäkäräisiä. Matkamme siis jatkui eteenpäin ja yöpymispaikan löysimme Saunarin saarilta. Siellä köllähdimme telttoihimme suopursujen tuoksuttamaan varvikkoon, yöttömän yön uneen.

Yötön yö Iso-Saunarilla klo 1.40. Kuva Asko Lindén

Sää oli mukava ja tuuli vaihteleva, mutta maltillinen.

La 29.6 päivä 5 Aittalaassa-Ukko-Hautuumaasaari-Pielpavuono (Pielpajärven erämaakirkko)-Inari Camping

Iloinen seurue heräsi Aittalaassa-saaressa ja joka-aamuinen lähtörumba laitettiin taas käyntiin. Aamun surullinen uutinen oli, että minun kajakin eturuumasta löytyi kuollut hiiri.

Hän antoi kaikkensa. Kuva Tero

Vesiparlamentti päätyi mietinnössään viidentoista minuutin aikataulun jätätykseen. Rantaparlamentti yhtyi lopulta Vesiparlamenttiin ja päivän melonta voitiin aloittaa. Kierrettiin Ukko (Ukko on Inarilaisten pyhä saari, jonka jyrkänteellä on uhrattu jumalille ainakin luita ja ilmeisesti verta. Englantilainen Sir Arthur Evans, myöhemmin tunnettu Knossoksen löytäjänä, teki nuorukaisena saarella kaivauksia 1873 ja löysi luolasta Itä-Venäjältä Kama-joen alueelta peräisin olevan ohimorenkaan, joka oli noin 1200-luvulta.) Seuraavaksi kierrettiin Hautuumaasaari, jonne vielä 1800-luvulla haudattiin vainajia, lopulta vainajat alettiin hautaamaan Inarin kirkkomaahan, kun kovaan kiviseen saareen ei saatu ruumiita tarpeeksi syvälle ja pedot kaivoivat hautoja. Inaria kohti meloessa nähtiin Jaamissuaretissa (Vanha Hautuumaasaari) lisää ristejä saaressa.  

Ukko ja Jussi. Ukko-Jussi. Jussi-Ukko. Kuva Tero

Melottiin sisään Piepavuonoon Pielpavuonon kodalle ja siitä kolmisen kilometriä polkua ja pitkospuita pitkin kävellen Pielpajärven erämaakirkkoon (jonne minä unohdin golla-puhelinpussi-lompakon, lompakko tuli sitten omaa kyytiä suoraan Inari Campingiin. Kiitos avuliaitten automatkalaisten.) ja takaisin rannalle.

Kuva seurakunnasta. Kuva Tero 

Kello oli jo kolme kun lähdettiin melomaan Inarin keskustaa kohti, heti rannan tuntumassa iski ukkonen lahden vastarannalla. Etukäteen oli luvattu iltapäiväksi mahdollisia ukkospuuskia, mutta onneksi ei osunut matkan aikana ukkoskuuroa juuri kohdalle, Pielpavuonosta ulos tullessa oli toki vastatuulta. Melontaseurue lähestyi Inaria ja Jussi ja Timo olivat jo kaukana vasemmalla rannalla, syystä, että leirintäalue oli merkattu vähän epäselvästi karttaan eikä vedestä ollut helppo selvittää, missä se oikeasti oli.

Inarin kirkon päällä näkyy valonsäde, tuonne on ilmiselvästi ihmisen tarkoitus mennä. Kuva Tero

Lopulta ymmärsimme, että leirintäalueelle päästäksemme meidän pitää meloa vähän Inarijokea ylävirtaan joten suuntasimme sillan suuntaan. Aivan joen suistossa alkoi kuulua melkoista pärinää ja yhtäkkiä vesitaso ilmestyi joen suulle. Vesitaso ei paljoa nousukiitoa tarvitse ja se ylitti ryhmän varmaan kymmenen metrin korkeudessa noustessaan ilmojen teille (ja tätä tilannetta ei sitten kukaan ehtinyt enää kuvata, sarjaa ne parhaat luontokuvat.).

Yöksi nousimme rannalta Inari Campingiin (noin puolet kajakeista teltan viereen ja puolet oli rannalla yötä) ja illalla Bar Papanaan pizzalle ja oluelle sekä kauppaan, lahjatavara Näkkäläjärveen sekä ruokakauppaan.

Pizzaa odotellessa ehdittiin jo puhumaan mäkäräisen puremista (vasemmalta Sanna, Jani, Jussi, Marjukka, Timo, Tuomas) Kuva Tero

Lauantai-illan huumaa Inarin ratilla. Kuva Tero

Päivä 6. Inari-Suovasaari, sunnuntai

Hyödynnettiin vielä Inarin palveluita ja osa kävi syömässä hotelliaamiainen kylällä.

Matkaan lähdettiin ripeästi aamulla ja lähtöä edisti kiusallinen määrä mäkäräisiä, jotka pääsivät puremaan kaikesta suojautumisesta huolimatta.
Hyvä huomioida, että itikat voivat olla todellinen riesa, jos niitä sattuu kohdalle tällaiset määrät ja silloin niiltä suojautumiseen tulee suhtautua vakavasti.

Tuhdilla aamiaisella jaksoi hyvin ja kunnollista lounastaukoa ei tarvinnut pitää. Melonta sujui muutenkin helposti pienessä myötätuulessa ja pilvisessä, mutta lämpimässä säässä.

Perillä Suovasaaressa oltiin jo yhden pintaan. Päätettiin syödä ensin ennen leirin pystytystä ja samalla voitiin pohtia, jatketaanko vielä tänään matkaa seuraavaan paikkaan, kun aikaa on hyvin ja keli suotuisa.
Lounaan jälkeen päätettiin kuitenkin jäädä leiriytymään Suovasaareen. Ainakin on aikaa reilusti huollolle ja palautumiseen. Pidetään muutenkin kiinni suunnitellusta aikataulusta ja seuraavalle päivälle oli myös tiedossa kohtuullinen matka eikä sitä ollut tarvetta alkaa lyhentämään.

Mukavaa, rauhallista yhdessäoloa. Iltapäivällä osa kävi vielä melomassa lähiympäristössä ja saaressa oli myös hyvä käydä kävelyllä.


Mukava päästä takaisin metsään yöpymään omaan rauhaan leirintäalueella vietetyn yön jälkeen.


7. päivä Suovasaari - Lehtisaari (Korkea-Maura) 25 km


Suovasaarella lähdimme sovitusti liikkeelle odotettavissa olevan lyhyemmän päivämatkan takia vasta kymmeneltä aamulla. Reitti kulki aluksi Suovasaarten välissä kauniissa mänty-kalliomaisemassa kohti itää kohti Korkea Petäjäsaaren ja Leviä Petäjäsaaren välistä vesialuetta.

Petäjäsaaren tuvalla pidimme lounastauon ja osa käytti tuvan kaasukeitintä sekä söi tuvalla, mutta suurin osa kuitenkin ruokaili ulkona, koska olihan sää kaunis ja aurinkoinen ja tuuli varsin leuto.

Lounaan jälkeen kiersimme Petäjäsaaren pohjoispään ja käännyimme kohti etelää ja tähyilimme Hillasaarten kohdalla Kaikunuoran suuntaan, jossa olimme olleet ensimmäisenä päivänä yötä. Tupa ei kuitenkaan näkynyt näin kaukaa. Moossinaselän ylitys sujui rauhassa, koska tuuli oli suotuisa ja pian näkyi Korkea-Mauran siluetti, joka nimensä mukaisesti korkeampana auttoi suunnistamaan kohti jääluolan nähtävyyspaikkaa. Lehtisaarten ohi meloessamme, huomasimme parikin sopivaa yöpaikkaa.



Korkea-Mauran ranta luolan kohdalla ei näyttänyt yöpymisen kannalta erityisen miellyttävältä. Hetken etsimme jääluolaa, joka olikin hieno kokemus. Portaat laskeutuivat luolaan, jonka pohjaa peitti jääkerros. Osa käveli jään yli luolan toiselle aukolle, josta pienen pujottelun jälkeen pääsi lävitse.



Sen jälkeen palasimme Lehtisaaren puolelle noin puolen kilometrin päähän, jossa löytyi vanha nuotiopaikka.




Sääennusteet lupasivat illalla alkavaa sadetta, mutta sitä ennen oli mukava laitella ruokaa nuotiolla. Timo tarjosi räiskäleitä - perinteistä nuotiopaikkaruokaa! Pari ahkerinta melojaa kävi heittämässä illalla vielä lenkin päivämelonnan lisäksi. Illan sade ajoi ryhmän telttoihinsa. Huomasin että aamupalaa varten olisi kannattanut ottaa telttaan kaikki tarvikkeet matkaan, koska aamulla sateessa niitä ei ollut erityisen hauskaa kaivella kajakin kätköistä.

8. päivä Lehtisaari – Veskoniemi 7km

Viimeisen melontapäivän aamu Lehtisaaressa oli tihkusateinen.  Lehtisaaressa ei ollut varsinaista tulipaikkaa, joten aamiaista viriteltiin telttojen lähettyvillä ja apsideissa.  Päivän melontamatka oli vain reilun tunnin siirtymä Veskoniemeen. Liikkeelle piti kuitenkin päästä hyvissä ajoin, koska edessä oli pitkä päivä ja vielä autoilu Ouluun yöpymään. Ryhmämme vesillelähdöt aamuisin sovittuna ajankohtana olivat sujuneet verraten vaihtelevalla menestyksellä, mutta retken edetessä kuitenkin kehittyen parempaan. Viimeisenä aamuna toiminta oli hioutunut maksimiinsa ja pääsimme kuin pääsimmekin ensimmäistä kertaa lähtemään sovittuna ajankohtana. Kehitys kehittyy! Melontareittimme oli suhteellisen suojainen ja pääosin saarten reunoja sivuava, mutta tuuli oli kohtalainen ja jotain seläntapaista ylitettäessä suora, sivusta tuleva aalto oli mielestäni haastavin tämän retken aikana. Pidin uimista hyvinkin mahdollisena, mutta ryhmä suoriutui mallikkaasti ja ilman ongelmia Veskoniemeen.



Veskoniemessä pakkasimme autot edelleen jonkinmoisessa sateessa ja ajoimme Ivalon kautta Saariselän Kiilopäälle. Kahvila-Ravintola Kiilopäässä oli tarjolla maittavahko keittolounas. Lounaan jälkeen peseydyimme ja nautimme löylyistä Kiilopään saunassa. Saunan lämmössä oli vielä hauska summata tehtyä retkeä porukalla. Ryhdikkäimmät ryhmän jäsenet kävivät myös uimassa läheisessä purossa.

Kiilopäältä ajoimme Sodankylään ja pistäydyimme kaupassa. Marjukka erkani omalla autollaan ryhmästä ja jatkoi matkaansa Levin suuntaan. Autoilimme jäntevän määrätietoisella ryhdillä, yhden syömisen taktiikalla Ouluun. Siellä yövyimme idyllisessä Cafe Hostel Huvilassa, 1800 – luvun lopulla rakennetussa puuhuvilassa. Olimme hostellin ainoat asukkaat ja yövyimme kahdessa-kolmessa useamman hengen huoneessa.

9. päivä Oulu – Helsinki

Retken viimeinen päivä oli puhdasta autoilua Oulusta Helsinkiin. Lapissa on runsaasti hienoja kohteita sekä järvillä, että joissa. Lapissa melomisen hintalappu syntyy juurikin järkyttävistä välimatkoista ja autoilun puuduttavuudesta. Mutta maksettava on, jos meloa haluaa. Helsinkiin saavuimme klo 5 ruuhkan tietämillä. Purimme kaluston vajalle ja teimme välttämättömimmät huoltotoimet. Seuran pääretki 2024 Inarijärvelle oli taputeltu.

Retken kokonaismatka oli 199 km. Monet meloivat lisäksi iltalenkkejä.