Yrjö Lindroosin juhlapuhe

Melaveikot ry  85 v

Kun vietetään syntymäpäiviä on tapana muistella myös mennyttä elämää ja menneitä aikoja. Yhteisön osalta voidaan tarkastella onko tavoitteita saavutettu ja missä määrin. Olemme pienehkö seura, ja usein itse vähätelleet merkitystämme. Kuten nyt selvitän meillä mielestäni on kuitenkin kohtalaisen kunniakas menneisyys tällä melonnan saralla.

Selailin joitakin aikoja sitten jäsenlehtemme Ourilaisen vuosikertoja viime vuosikymmeniltä (1980-luvulta 2000-luvun alkupuolelle saakka). Julkaistujen retkikertomusten ja muiden merkintöjen perusteella näkyy, että toimintamme viime vuosikymmeninä on ollut hyvinkin aktiivista varsinkin retkimelonnassa, mutta myös kunto- ja virkistysmelonnassa. Ourilaisen ansiokkaat toimittajat olivat Ari Tolvanen ja Kati Hovi.

Vaikka pääasiassa olemme harrastaneet retkimelontaa merellä ja meren saaristossa, kyllä vuosittain on järjestetty retkiä Järvi-Suomessa. Paitsi ns. virallisia seuran retkiä aina on ollut myös ns. kaveriporukan retkiä. Erikoisesti Saimaan vesistöt ovat olleet lukuisten retkien kohteena. Tutuiksi ovat käyneet mm.

• Heinäveden reitti, 
• Valamon ja Lintulan luostarit, 
• Repovesi ja Linnansaari,  
• Puula, 
• Puruvesi, 
• Väliväylä, 
• Kallavesi, 
• Ilomantsin Koitajoki ja sen jatkeena Pielinen ja Koitere (Karjalanmaan Helmi), 
• Päijänne (Päilyvä Päijänne -retki viime vuonna), 
• kaveriporukan retki vuosisadan alussa Lahti-Vääksyn kanava Jyväskylä ja takaisin Lahteen
• Inarinjärvi (6:n melojan porukka) v. 2003.

Voisi sanoa, että meriretkeily on ollut erikoisalamme. Luettelen tässä joitakin esimerkkejä. Tapana näyttää asiakirjojen valossa olleen, että kesän aikana vähintäinkin 2 järjestettyä retkeä,  ensin mahdollisesti vaativaksi (sääolosuhteet) muodostunut meriretki ja sen jälkeen leppoisa ja helppo sisävesiretki. Tässä merkittävämpiä meriretkiämme:

• Retki Itä-Suomenlahden kansallispuistoon vajalaiturista lähtien (Alli Lind)     
• Tammisaaren ja Inkoon saaristot
• Turun Saaristo (1 viikko)
• Vaasan saaristo (1 viikko)
• Tukholman saaristo (1 viikko)
• Ahvenanmaan kierto (ainakin 2 kertaa), v. 1995 osanottajia 15, v. 2005 osanottajia 10
• Helsinki – Tukholma (1996), 20 osanottajaa
• Tukholma- Helsinki (2001)  12 osanottajaa
• Saarenmaan kierto 1994, 60 v. juhlaretki (14 osanottajaa)  
• Uusikaupunki (Helsingin kylä) – Hki, MeVen vaja (2004) 70 v. juhlaretki (12 osanottajaa)
• Helsinki - Hanko-Helsinki 2019 – 85 v. juhlaretki (Oli myös 1984 50 v.)

Kerrottakoon, että v. 1988 MeVe oli järjestämässä pioneeriretken Helsingistä  Neuvosto-Eestin Tallinnaan. Siellä kysyivät ja ihmettelivät että miksi tulevat kajakeilla, luulisi heillä olevan varaa tulla laivallakin. Sen jälkeen MeVe on järjestänyt ns. "melovan yleisön" pyynnöstä n. 18 Tallinnan melontaa. Osanottojina melojia paitsi pääkaupunkiseuroista, myös eri puolilta Suomea. Silloin tällöin joukossa  myös ulkomaalaisia melojia, jolloin retki on ollut ns. ”kansainvälinen”.  Vuosien mittaan 15 melaveikkoa on ylittänyt Suomenlahden, yhden tai useamman kerran. Viikonloppuretki saattoi usein olla Porkkalasta Naissaareen ja sieltä seuraavana päivänä edelleen Tallinnaan, josta laivalla takaisin.  Vetäjinä näillä retkillä ovat olleet allekirjoittaneen lisäksi mm. Markku ja Irma Lanki, Matti Seppänen ja Erkki Verho. Lisäksi 2000-luvulla Jukka Linnoinmaa ( USA:ssa hankittu avomerimelontaohjaajan pätevyys).

Joku varmaan kysyy mitä järkeä on lähteä tästä melomaan kohti Tallinnaa rannattomalle ulapalle. Jos kysyttäisiin niiltä 160 melojalta, jotka MeVen mukana ovat Suomenlahden ylittäneet, monet useammankiin kerran,  ja sen kokeneet kiehtovaksi, varmaan saataisiin vastaukseksi monenlaisia perusteita.  Tässä tulee mieleen käsite "Juoksijan flow". Kun aikansa rytmikkäästi  hölkkää alkavat aivoissa jyllätä hyvän olon endorfiinit, jolloin juoksu kulkee kevyesti kuin itsestään. Vastaavan voi kokea meloja. Jos on vielä loiva meren aallokko tunne on kuin tanssisi valssia. Flown saavuttaminen edellyttää kuntoilijalta kohtalaista pohjakuntoa.

Yksi seikka tulee mieleen näistä pitkistä retkistä. Seuran on joskus vaikea saada osallistujia lyhyille tai normaali retkille. Mutta jos aiottu retki tarjoaa haasteita, elämyksiä, seikkailua, vieraille vesille, ehkä vähän turisteeraustakin, niin silloin voi olla jopa tungosta retkelle. (esim. Tukholman retkellä 20 melojaa ja Suomenlahden ylityksissä usein yli 20:kin osanottajaa). Onhan tietysti kiva esim. Tukholman melonnasta kertoa työpaikalla, että "ei siihen ruotsinlauttaa tarvita".

Meillä on vuosien varrella harrastettu myös koskimelontaa ja tällöin käyty Kymijoen koskissa harjoittelemassa ja myös uimahallivuoroja meillä on ollut jonkun toisen seuran kanssa. Mm. Otaniemen hallissa (Erämelojat), Kontulan uimahallissa (Marjaniemen Melojat) sekä Lauttasaaren hallissa (Merimelojat).  Ainakin 5 melaveikkoa on osallistunut retkisarjassa viikon kestävään kv. koskimelontatapahtumaan Arctic Canoe Race (ACR) Kilpisjärveltä Tornioon, n. 500 km. Reitillä kymmeniä  vauhdikkaita koskia.  Siihen aikaan usein kuultu hokema oli "Mikään ei voita melontaa - paitsi KOSKENLASKU".

Onni on, että seuraan on aikojen kuluessa kuulunut lukuisia liikunnallisia, aktiivisia ja innostuneita melojia. Esim. Tonnarilistalla saattoi jonakin vuonna olla kymmenenkin (10) melaveikkoa. Viime vuosina tonnarilistan kärkijoukoissa on komeillut  Raimo Tamminen, jolla nyt on mm. reilusti yli tuhat (1 000) Harmajan kiertoa. Suomen rannikon melonnan (Sinivalkonauha: Virolahti-Tornio tai päinvastoin) on melonut 16 melaveikkoa ja Ruotsin rannikon melonnan Oslon eteläpuolelta (Svinesund) > Haaparanta, (Havspaddlarnas blå band) 3 seuramme melojaa. Parhaina vuosinaan esim. Irma ja Markku Lanki, Matti Seppänen, Vesa Tissari ja Leevi Jarva meloivat yli 2000 km. Me melojat olemme useimmiten myös luontoihmisiä ja melonta jos mikään on luonnonläheistä.  "Kajakilla pääsee niin lähelle luontoa, ettei sen lähemmäs voi päästä".

Suomi Meloo viestissä olemme olleet mukana useita kertoja (kipparina Maija Tammenpää). Ansaittuja Retkimelontamerkkejä (pronssi, hopea, kulta, valio, suurmestari, suurmestari timanteilla) MeVe:llä taitaa Suomen melontaseuroista olla eniten. Mainittakoon vielä,  että MeVe on valittiin Vuoden retkimelontaseuraksi v. 1997. "Ei huono".

Seuramme on ilmeisesti onnistunut kohtalaisen hyvin pyrkimyksessä innostaa jäseniään harrastamaan melontaa niinkuin  säännötkin edellyttävät. Kyllä toimintamme on ollut muutakin kuin melontaa:  Edellytysten luomista itse päätoiminnalle: Vajan korjaustalkoot, kaluston kunnostus ja hankinta. Viimeksi oli isotöinen luiskan levennys. Iloista ja kätevää talkooporukkaa on aina löytynyt ja tällöinkin on hauskaa  yhdessä ollut ja sitä kaivattua yhteisöllisyyttä,  jota koetaan yhteisillä retkilläkin esim. iltanuotiolla maailmaa parannettaessa. Koulutus ja esim. reskutusharjoitukset ovat olleet myös tärkeitä toimintoja.

Usein seuroissa on pohdittu sitä,  kannattaako kuulua lajiliittoon ja mitä seura saa liitolta. Voidaan myös kysyä mitä seura voi antaa lajiliitolle. Seuramme osalta voin todeta, että Suomen Kanoottiliiton hallituksessa on vuosien mittaan ollut ainakin 4 melaveikkoa. Kaksi jäsentämme on toiminut liitossa retki- ja virkistysjaoston vetäjänä. Meve on osallistunut Suomi Meloo yhdistyksen perustamiseen ja sen puheenjohtajana on muutaman vuoden ajan toiminut Matti Seppänen. Jorma Lehtosalo on toiminut liiton ratamelonnan päävalmentajana ja nykyinen puheenjohtajamme Risto Lehtinen on toiminut kv. tuomaritehtävissä sekä Kanoottiliiton että Melonta- ja Soutuliiton toimeksiannosta. Että kyllä Melaveikot on antanut oman panoksensa yhteisen asian hyväksi.

LOPUKSI juhlallisesti:  Melaveikot ry:llä on vuosikymmeniä vanhat jälkipolvia velvoittavat perinteet.

17.8.2019      Yrjö Lindroos

(Puhe pidettiin syyskokouksen yhteydessä Vajalla 27.9.2019)