perjantai 21. syyskuuta 2018

Ourilainen -nettijulkaisuna

Jäsenlehti Ourilaisen uusi tuleminen

Ourilaista ei ole julkaistu pitkään aikaan. Tämä blogi korvaa Ourilaisen paperiversion. Ourilainen -blogissa jaetaan melonta-aiheisia kirjoituksia ja valokuvia jäsenistölle ja muille melonnasta kiinnostuneille.

Lähetä melonta-aiheisia kuvia ja juttuja sähköpostilla osoitteeseen hallitus.melaveikot (a) gmail.com.

Haemme viestintäryhmäämme vapaaehtoista melontataitoista bloggaajaa. Koulutamme bloggaajan tehtävään välittömästi.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syksyinen Sommarön ja Rödjan kierros 31.8-2.9.2018


Sää oli kaikkea muuta kuin syksyinen, kun Melaveikkojen neljä jäsentä Tero, Timo, Tuomas ja Vesa pakkasivat kalustoa ja varusteet autoihin vajalla. Risto oli lähtenyt jo edeltä käsin selvittämään tulevan retken fasiliteetit, kuten melontatovereiden teltanpaikat ja veden sinileväpitoisuuden.
Moottorimarssi vajalta sujui sovitusti ja lossimatkan eksoottisuus toi tuulahduksen saaristolaiselämää Melaveikkojen mieleen. Tavaroiden löydettyä paikkansa kolmesta kajakista ja yhdestä avokanootista oli aika tehdä reitistä päätös. Sommaröstä meloimme pimenevää iltaa vasten kohti Rödjania itäkautta kiertäen. Sääolosuhteet olivat melontaan erinomaiset. Päivän melottu matka oli 8,8 kilometriä.

Melonnan jälkeen alkoi leiriytyminen ja ruoanlaitto proseduurit. Pimenevässä illassa oli taikaa, kun jo suunnittelimme seuraavan päivä koitosta. Etukäteen oli pohdittu sopivien olosuhteiden vallitessa Jussaröön käyntiä ja tästä keskustelimme. Illan hämyssä paljastui myös porukkamme sissi Tero, joka yöpyi laavussa, jossa oli vain katto. Yö sujui rauhallisesti eikä ja kukaan ei kuorsannut ainakaan häiritsevästi.


Aamun sarastaessa totesimme sään suotuisaksi päiväretkelle. Lähdimme kymmenen aikaan melomaan kohti Jussaröötä. Matka sujui mukavasti eikä pieni vesisade haitannut matkan tekoa, vaikka osa porukasta halusikin suojautua siltä. Noin kolmen tunnin melonnan jälkeen rantauduimme vierasvenesataman rantaan, kuka mitenkin; toiset laiturirakennelmaa hyödyntäen toiset soran ja kivikon sekaan.

Jussarössä pidimme vähän yli kahden tunnin tauon, jonka aikana söimme evästä, osa keräsi sieniä ja osa tutustui saaren luontoon, tarttuipa mukaan myös muutama hapan omena. Timo jäi kilttinä miehenä vahtimaan kalustoamme, kun me muut lähdimme tutkimusretkelle, joka suuntautui saaren etelärantaan ja entiseen Merivartioston torniin. Joku porukasta haaveili siitä kesämökkiä, olisi ainakin näkyvyys useampaan suuntaan. Mieleenpainuvaa oli kohdata loukkaantunut palokärki, jota emme voineet auttaa, ei ollut kasvisuutejuomaa mukana, jolla lapsuudessa hoidettiin ikkunaan lentäneiden lintujen virvoittelu.

Tatit mukana jatkoimme melontaa kohti Rödjania, Modermaganin kautta. Melonta sujui leppoisasti kapeikoissa ja saarten välissä kierrellen. Risto yritti tehdä tuttavuutta hylkeen kanssa, mutta silmätysten päästyään ja kameran kaivamisen välissä hylje otti Ritolat. Modermaganilla oli ”piilossa” syvimmässä poukamassa isohko Buster, jonka bassorytke paljasti heidän läsnäolonsa ennen näköhavaintoa. Yhden tytön ja neljän pojan seurueessa oli selvä työnjako. Tyttö kalasti heitellen virveliä poikien keskittyessä oluen lipittämiseen, musiikin kuunteluun ja tarinan iskemiseen. Poistuimme tahdikkaina paikalta ja jatkoimme melontaa lempeällä rytmillä kohti Rödjania. Perillä totesimme päivämatkaksi tulleen noin 23 kilometriä. Melonnallisesti päivä oli onnistunut. Risto oli ottanut päiväretkelle mukaan myös punkin, jonka poisti, kun palasimme sen kotirantaan.
Nyt oli aika tuoreen savustetun kampelan ja siian, joita ostimme suoraan kalastajalta. Tähän oheen kolme seurueen jäsentä valmisteli vielä sieniä eri höystein. Ilta jatkui leppoisasti tarinoiden ja aikaisin nukkumaan mennen. Seuraavana aamuna alkaisi paluumatka osalla kohti Sommaröötä, josta Ristolla matka jatkuisi edelleen meloen Helsinkiä kohden.

Aamun valjetessa kenellä mihinkin aikaan alkoi aamupalan ja loppujen eväiden ylensyönti ja tämän jälkeen leirin purkaminen ja kaluston pakkaaminen. Samalla työstimme Melaveikko-retkien uutta ohjesääntöä, jossa retken vetäjä saa paljon valtaa pelkän vastuun sijaan. Osallistujilta kannatusta saivat lukot telttojen oviin, jottei kukaan häiriköi liian varhain esim. keittimen kolistelulla. Vesille löydettiin erikuntoisten melojien tasoitukseksi ajoankkureita sykkeen mukaan lisättäviksi. Myös kauko-ohjattavia peräsimiä pohdittiin joukon helpompaan hallintaan. Tässä vain muutama esimerkkituotos.

Melonta kohti Sommarötä sujui syntisen hyvässä säässä syyskuuta ihmetellen. Vauhti oli verkkaista, vastustus nousta autoon ja jatkaa autolla vajaa kohden oli aistittavissa. Sommarö saavutettiin 8,3 kilometrin melonnan jälkeen. Melonnan tauottua Timo löysi yhden ”salamatkustajan”, joka poistettiin ”pihdeillä”. Nymfi-vaiheessa oleva punkki on haastavampi löytää ja poistaa. Tästä selvittyämme oli edessä autojen lastaaminen ja munkkikahvit, kaupasta munkit ja kahvilasta kahvit. Risto jatkoi kohti Helsinkiä meriteitse.

Kokonaisuudessaan retki oli onnistunut, viisi Melaveikkoa, yli 40 kilometriä (tarkistusmittauksen jälkeen 40,2 km), sää, ”punkkipihdit” ja kohteet.


Teksti: Vesa Knutti, Kuvat: Vesa Knutti, Risto Lehtinen

tiistai 4. syyskuuta 2018

Päilyvä Päijänne -melontaretki 26.6 - 1.7.2018

Kesän pääretki sisävesillä


Melaveikkojen pääretki suuntautui Etelä-Päijänteen monipuoliseen järvimaisemaan. Olimme suunnitelleet yhteisretkeä Lahden Vesisamoilijoiden kanssa, mutta vain Maria Lahti osallistui yhden yön yhteisretkelle. Lähdimme tiistaina lähtökahvien jälkeen Kahvisaaresta kohti Vääksyä neljällä yksiköllä, yhdellä kaksikolla ja yhdellä kolmikolla. Siikasalmessa vietetyn istumatauon jälkeen meloimme kapeahkoa osuutta kohti isoa Kaajaanselkää. Päädyimme yöpymään melojien nimeämälle Timpan kallioille. Ilta pyyhki uhkaavat sadepilvet pois. Iltaruoka maistui taydellistä auringonlaskua ihastellen. Päivän melontamatka oli 16 km.

Vääksyn kanavan kautta Rismalahteen

Sovimme perinteiseksi aamusäännöksi, että trangiat eivät saa kilahdella ennen kahdeksaa. Suosiollisessa kelissä jatkoimme kohti pohjoista. Rantauduimme Vääksyn eteläiselle uimarannalle. Osa kävi kanavan kahvilassa jäätelöllä ja osa kaupassa täydentämässä unohtuneita tarvikkeita. Tauon jälkeen meloimme Vääksyn kanavan sulutukseen, jossa pudotusta on noin kolme metriä. Saavuttuamme varsinaisen Päijänteen puolelle suuntasimme itään kiertämään Salonsaarta. Reilun kympin jälkeen nousimme lounastauolle pienelle uimahyppy saarelle, jonka korkeimmalla kohdalla oli mainiot näkymät joka suuntaan.


Meloimme lähes täydellisessä kelissä Salonsaaren itäpuolen kapeikkoja kohti Salonsaaren Rismalahtea, joka on erittäin suojainen venesatama ja partiolaisten leirikeskus. Telttaleiri pystytettiin rantahietikolle. Saimme luvan noutaa partiolaisten kaivosta juomavettä seuraavan päivän tarpeisiin. Kävelimme Rismalahden niemen länsipuolelle keräämään nuotiopuita, ja nautimme iltamakkarat. Päivän melontamatka oli 24 km.

Koskenlaskua ja ylityksiä

Yrjö oli hieman huolissaan olkapään kestämisestä ja päätti lähteä kolmantena päivänä takaisin Lahteen. Lähdimme yhdessä liikkeelle ja pääjoukko jatkoi pohjoiseen kohti Kalkkistenkoskea. Hieman ennen koskea Risto sai pohjaongella retken ainoan kalasaaliin, yhden muikun. Kalkkistenkoskessa oli mukavasti vettä. Mauri polkaisi keskellä koskea vuokrakaksikostaan ohjausvaijerin irti. Suvannossa oli matala laituri korjauspaikaksi. Suvannon loppuosa oli todella kaunista kapeikkoa.

Caritan ja Maurin odottelun jälkeen jatkoimme Kalkkisten kanavaan, jossa on Suomen pisin sulkuväli. Saavutimme isomman Päijänteen Pulkkilanharjun Karisalmensillan jälkeen. Meloimme edelleen pohjoiseen kohti Naumia. Lounaspaikassa oli uimaranta ja keittokatos.

Tuuli nousi lounaan aikana ja kuivana liikkeellelähtö olikin hieman haastavampaa. Risto hukkasi Timoa auttaessa karttalukulasinsa matalaan rantaveteen. Muutimme reittiä hieman enemmän länteen hakien suojaa Kelventeen itäpuolisista saarista.

Leiriydyimme seuraavan yön myrskyennusteen perusteella suojaisimpaan retkisatamaan Hietasaaressa. Teimme illalla kävelylenkin Hietasaaren ympäri kuvaten maisemia ja luontoa. Melontaa tuli 28 km.

Sateensuojaa ja aallokkomelontaa

Aikaisin aamulla Riitta havaitsi ahnehtineensa telttapaikan, joka keräsi sadevettä nopeammin kuin vesiurat ehtivät poistamaan. Muiden nukkuessa pidempään, Riitta siirsi sateessa telttaansa hieman kaltevammalle pinnalle. Edellisenä iltana pystytetty tarppi antoi mainion sateensuojan koko ryhmälle, kun päätettiin jäädä pitämään sadetta ja tarvittaessa viettämään toinenkin yö hyvässä leiripaikassa.

Sade meni kuitenkin ohi ennustetta nopeammin ja päätimme lähteä kohti Padasjokea. Tuuli ja aallokko olivat kuitenkin Padasjokea lähestyessä niin kova, että päätimme jättää Padasjoen väliin. Suuntasimme myötätuuleen Kelventeen puolivälissä olevalle mainiolle leiripaikalle. Aallokko mahdollisti surffaamisen, mikä oli Riitalle aivan uusi kokemus. Muiden rantautuessa Risto päätti lähteä jatkamaan aaltosurffausta ja piipahti myös Padasjoella ostamassa uudet market-lukulasit. Illalla järjestettiin lettukestit. Melontaa vain 9 km ja Ristolle +20 km.

Isoja aaltoja Pulkkilanharjun molemmin puolin

Lauantain keli oli aurinkoinen mutta tuulinen. Myötätuuliennuste oli kohtuullinen koko päivälle. Pulkkilanharjua lähestyessä tuuli nousi kovaksi ja aalto kasvoi. Caritalla ja Maurilla oli vaikeuksia meloa vieraalla kaksikolla suoraan. Timo meloi kieli keskellä suuta. Riitta ja Risto jatkoivat eilisiä aaltoratsastuksia kasvavissa aalloissa. Rantautuminen Moottorimajan ravintolan länsipuolisiin laitureihin oli mahdotonta, joten kiersimme etelämpänä olevan sillan alta itäpuolelle. Ravintola oli suljettu pysyvästi, mutta kahvila oli auki. Katselimme Asikkalanselkää ja tuulen voima näytti laskevan.

Olimme edenneet myötätuulessa erittäin nopeasti ja lähdimme jatkamaan kohti Linkosaarta. Taas aallokko nousi yllättävän suureksi juuri ennen Linkosaarta, jossa pidimme pienen istumatauon. Sitten meloimme Lammassaaren ja Pernasaaren välistä kohti Vääksyn kanavaa. Kauppareissun jälkeen päätimme jatkaa Varjansaaren itäpuolen suojassa kohti Timpankallioita. Valloitimme saaren hienot näköalatelttapaikat. Leiriytymisen jälkeen sade ripsi pari kertaa lyhyesti, mutta lopulta ilta kirkastui. Myötätuulimelontaa kertyi 25 km.


Sivutuulessa Kahvisaareen

Retken viimeisenä aamuna pääsimme liikkeelle vakioksi muodostuneella aikataululla klo 10. Vaaniankallion petollinen ohitus sujui navakassa koillistuulessa helposti. Ennen Oinassaarta tuuli alkoi painaa sivulta kunnolla ja meloimme reitiltä itään Komonselän reunoja myöten kohti Siikasalmea. Siikasalmessa ei ollut mökkien paljouden takia rantautumispaikkaa, mutta löysimme suojaisen paikan syödä viimeiset eväät. Kahvisaari lähestyi Lahden kauniissa silhuetissa vesitorneineen, radiomastoineen ja hyppyrimäkineen.

Retkeilijöillä olisi ollut saunomismahdollisuus Vesisamoilijoiden retkitukikohdassa, mutta peseytyminen ja loppukahvit riittivät. Kaikki retkeläiset olivat tyytyväisiä Etelä-Päijänteen antoisaan luontoon ja hyviin leiriytymispaikkoihin. Retken kokonaispituus oli 120 km.

Teksti ja kuvat: Risto Lehtinen