Pääretki 2025 Turun saaristoon 23.-29.6.2025

 Pääretki 2025 Turun saaristoon

Ma 23.6.2025 Röölän rantaan ja Iso Maisaareen (kirjasi Tero)

Maanantaiaamu koitti ja oli vihdoin aika lähteä viikon melontaretkelle.. Yöllä ei malttanut oikein nukkua ja muutenkin oli aikainen lähtö hakemaan vuokra-autoa trailerin vetämiseen. Olin tsekannut valmiiksi trailerin töpselin mallin, mutta unohtui katsoa auton vastine ja vajalla sitten selvisi, että trailerin veto ei onnistu ilman erillistä adapteria. Maaria oli ilmoittanut juhannuksen aikana, että tuulet on ennustettu niin koviksi että hän jää pois ja kun siinä tarkemmin laskettiin kuinka monta meitä lähtijöitä oli, niin vuokra-auto olikin ihan ylimääräinen ja Sannan autossa vetokoukku sekä suunnitelma palata sunnuntaina Helsinkiin eli päätettiin palauttaa koko auto.

Retkelle lähtivät siis Tero, Lasse, Marjukka, Eeva, Sanna, Niko, Karo, Tuomas, Aleksei ja Reijo. Kymmenen melojaa jonka perusteella laskettiin että kunhan ei häviö ylitä kymmentä prosenttia on retki onnistunut..

Vajalla pakkaus autoon ja lähtö onnistui ihan ookoo ja kun matkalla pysähdyttiin Naantalin supermarket Ellenissä ja vielä syötiin Kotipizzan pizzat oltiin perillä Röölän venerannassa noin puoli kolmen aikaan. Retken vaikein rasti eli tavaroitten pakkaaminen kajakkiin lähtiessä onnistui sekin ja noin puoli neljä päästiin vesille.

Meloimme neljä tai viisi kilometriä Iso Maisaareen (neljä kilometriä kaislikon läpi ja viisi kilometriä saaren kiertäen). Iso Maisaari on leirintäalue ja päädyimme vähän oikaisemaan päivämatkassa kun tuuliennuste oli koveneva iltaa kohti ja lisäksi olisi sadetta tiedossa. Pääsimme rantaan, kaislikon läpi meloneet tietysti kilometrin pidempää kiertäneiden jälkeen.. Yllättäen rouvat 50+ päättivät nukkua sisällä ja loput sitten teltassa.

Sade oli luvattu illaksi ja oli ajatus että aamuksi teltta kyllä kuivuu. Iltakuuden maissa alkoi tulla vettä mutta keittokatos oli hyvä paikka keitellä illan ruuat ja illan mittaan sateen vain jatkuessa mentiin tihkussa nukkumaan jo ennen kymmentä.

Ti 24.6. Seili ja Sackholm (Tero)

Heräsimme aamuun leirintäalueen niityllä ja Niko kertoi nähneensä yön hämärässä peuroja niityn itäreunassa. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja kajakeille. Yksikin meloja oli jättänyt melontaliivin illalla irtonaisena kajakkinsa kannelle ja aamulla sai sitten hakea liivin parinkymmenen metrin päästä merestä saunan laiturin vierestä, onneksi sentään löytyi, ettei tarvinnut ilman suojavarusteita lähteä melomaan..

Suunnattiin Maisaaren pohjoisrannasta etelään kohti Seiliä. Matkalla saatiin hyvin tuulen suojaa Väärämaasta ja heti Väärämaan kärjen jälkeen päästiin turvallisesti ja ehjin nahoin yli laivaväylän ja oltiinkin heti Seilillä Postilaiturin kupeessa. Eevan isoveli Heka oli paikallisedustajana koira mukanaan meitä vastassa.

Kävelimme saaren poikki Seilin päärakennukselle, jossa istuimme heti ruokapöytään. Olikin oikein hyvää lihamureketta. Ennen eteenpäin lähtöä katsoimme psykiatrisen hoidon näyttelyn. Aina se vaan seisauttaa, kun lukee, että "Seilille tullessa tuli ottaa arkkupuut mukaan, koska sieltä ei palattu enää tavalliseen yhteiskuntaan" Seili oli ensin leprasairaala ja sitten ensin yleinen ja vuosina 1899-1962 naisten psykiatrinen sairaala, miesten vastaava sairaala oli tuona aikana Käkisalmella.

Kello oli yli kolmen ja ulkona alkoi sataa aika lailla. Loppujen lopuksi päätettiin vaan jatkaa matkaa, koska oli tiedossa, että Nauvon edustalla on paljon mökkejä ja Mobihiisistä katsottu leiriytymispaikka oli Nauvon saarien etelärannalla.. Eli sateeseen ja matka jatkui. Ohitettiin reilun varttitunnin jälkeen Heka ja mukava koira mökin laiturilla ja sitten jatkettiin.. Ja jatkettiin.. Ja jatkettiin.. Taidettiin meloa yli neljän tunnin pätkä sateessa, varttitunnin sade loppui lopulta seitsemän jälkeen. Ja niin kuin yleensäkin joukko venyi, kärki odotti jossain saaren kupeessa ja sitten kun viimeinen ehti vierelle, jatkettiin saman tien matkaa.. Marjukka antoi tästä aiheellista palautetta keskiviikkoaamuna, että jos jatkossa ette odota, niin lähden kohta kotiin melomaan omaa melontaa..

Kello kävi jo yli kahdeksaa, kun lopulta päästiin Sackholmenin hiekkarannalle. Ihan hieno leiripaikka, mutta tietysti täysin ilman mitään palveluita. Minulla ainakin oli vielä maha täynnä ja voileipä riitti iltaruoaksi, enemmän oli vaivaa pitkän sateen aiheuttamasta kosteudesta, joka tuntui kylmyytenä. Siispä äkkiä kuivaa päälle ja myös aika pian tuli käytyä nukkumaan. Päivän melonnalla tuli mittaa 33km, ensin 15km Seiliin ja illalla 18km.

Ke 25.6. Korpoström ja Lempersö (Sanna)

Tiistai-iltana ei vielä tiedetty päästäänkö keskiviikkona tuulien takia liikkeelle ollenkaan. Aamulla päätettiin kuitenkin lähteä melomaan, suojaisemmalla reittisuunnitelmalla. Päivän pitemmälle tauolle melottiin Korpoströmiin rantaravintolaan.  Kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon, että alkuperäisen suunnitelman mukaiseen yöpymispaikkaan Konungskäriin ei ehdittäisi. Reittisuunnitelmaa oli muutettava, koska tuulinen sää oli hidastanut matkantekoa. Selviteltiin paikallisilta muita lähialueen yöpymisvaihtoehtoja ja Marjukka saikin ravintolan työntekijältä tiedon saavutettavan matkan päässä olevasta ulkoilusaaresta. Korpoströmistä jatkettiin matkaa aurinkoisessa ja hieman vähemmän tuulisessa säässä. Koska ravintolan työntekijän vinkkaamaa ulkoilusaarta ei löytynyt, majoituimme upealle kallioiselle, Karon bongaamalle kalliolle Lempersö:n. Jossa päästiin vielä nauttimaan kauniista auringonlaskusta. (Päivän melontamatka 27km)

Korpoströmissä tauolla (kuva: Lasse)

To 26.6. Hyppeis ja Hällskär (Marjukka)

Torstaiaamu Lempersöllä yllätti meidät vihdoin kauniilla säällä. Oli jo aikakin, koska edelliset sadepäivät kovaan vastatuuleen olivat saaneet ainakin minulla lähes itkun silmään. Niin rankalta reissun teko, ja märän leirin pystyttäminen oli tuntunut. Aurinko onneksi pelastaa aina, vaikka kuivapuku oli tarpeen tuonkin päivän viileydessä.

Oli vaihtoehtona meloa joko Kittuis Campingin ja Houtskärin kylän kautta tai etelämpää reittiä Hyppeisten kautta. Valitsimme eteläisen reitin ja suuntasimme siis ensi alkuun laivareitin yli suoraan kohti Sandötä.

Oli mukava keli ja mukava myös meloa. Sandössä pidettiin tauko ja oli luksusta olla muistaakseni ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana tauolla siten, että sää oli kaunis. Eevan olkapää oli alkanut vihoitella  tiistain hurjan vastatuulimelonnan jälkeen, ja nyt tauon aikana Eeva kertoi olkapään vihoittelevan niin pahasti, että retki olisi jätettävä kesken. Me muut seurueen jäsenet yritimme kaikkemme houkutellaksemme Eeva jatkamaan, esimerkiksi siten että hän saisi vain istua kaksikossa, mutta koska fakta oli se, ettei nukkuminenkaan meinannut onnistua telttaoloissa, saati kuivapuvun päälle ja pois pukeminen, niin jatkaminen oli mahdotonta. Ihan kamalan epäreilultahan se kuitenkin tuntui, että juuri Eeva joutui matkansa keskeyttämään, koska sairastumiset olivat aiemminkin keskeyttäneet tai kokonaan peruneet hänen reissujaan. 

Reissun keskeytys keskellä merta ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen juttu. Piti saada sekä Eeva että kajakki pois mereltä. Onneksi Eevan ritarillinen Heka-veli mökkeili Nauvossa, ja lupasi toimia seuraavana päivänä venetaksina siskolleen. Päätimme meloa Hyppeis Värdshusin eteen ja pitää siinä päivätauon, ja sieltä Heka hakisi Eevan seuraavana päivänä. Mutta entäs kajakki? Voisiko sen jättää Hyppeisiin, ja hakea autolla sieltä? Ei, koska edestakaisen matkaan mantereelta taisi mapsin mukaan mennä noin 4 tuntia.  Päätettiin että kajakki hinataan ainakin Harrin mökille saakka,  josta Harri voisi ehkä ajaa sen Helsinkiin. Loppujen lopuksi tavaralla lastattu ihmisetön kajakki kulki kuitenkin niin mukavasti hinauksessa kaksikon perässä, että se kulki mukanamme koko loppumatkan. 

Sandön jälkeen puikkasimme kapeahkoa ränniä Hästön pohjoispuolelle ja lähes tyynessä Hästö Fjärdeniä pitkin lähestyimme Hyppeis Värdshusia. Maisemat olivat ihanat, ja sää edelleen leppoisa.

Eevalle löytyi Hyppeisista pieni ikkunaton ”varahuone”, ja evakuoinnin lisäksi päätettiin pitää majatalolla päivätauon.  Saisimmehan viettää Eevan kanssa vielä yhteisen loppuhetken. ”Majatalo” oli tosi viehättävä, ja tiedustelimme mahdollisuutta saada ruokaa. Keittiö aukeaisi kuulemma neljältä ja tunti odotusta tuntui pitkältä. Puoli seuruetta ehti jo keittelemään lounastaan, kun paikan puuhamies tulikin vielä sanomaan, että voivat toki vähän aikaistaa avausta ja laittaa pienen kolmen ruokalajin annoksen noin neljänkymmenen euron hintaan. Ei siis ihan halvinta mahdollista apetta, mutta paikan viehättävyys, ja ravintolan toimintasapluuna vakuuttivat. Keittiö oli kuulemma viikon pätkissä eri miehitysten hoidossa, ja kokkeina vierailivat mm Helsingin kaikki Michelinravintoloiden kokit. Meidän viikolle osui kokkien maailmanmestaruuskisojen Suomen joukkue ja seuraavalla viikolla oli tulossa (muistaakseni) Palacen kokit viikon kesäkeikalle. 

Ruoka oli järjettömän hyvää, ja harvoinhan sitä kesken melontareissun, nihkeissä melontavarusteissa, pääsee kokemaan kokkimaajoukkueen ruokia. Harmi vain että osa seurueesta oli jo ehtinyt ryhtyä retkiruuan kokkailuun, ja he joutuivat sitten odottelemaan meitä herkkusuita. Seuraavana päivänä Hekan tullessa Eeva noutamaan, he söivät ravintolan seitsemän (vai oliko 9) ruokalajin menun, mikä oli kuulemma ollut iso elämys. Vahva suositus siis paikalle.

https://www.hbl.fi/2025-07-13/vid-havet-lever-outi-och-sam-det-liv-manga-drommer-om/

Laituriin parkkeerasi muutama vähän isompi purjevene ja majatalon henkilökunta tuli kieltämään omien kokkausten tekemisen ravintolan pihamaalla, kun paikan imago nähkääs.. Alekseille oli esimerkiksi ensin luvattu paikka pihakalusteissa ja kymmenen minuuttia myöhemmin sitten olikin mieli muuttunut, ja hän joutuu siirtymään kattiloineen kimpsuineen tontin ulkopuolelle. Ei kiva. 

Harri Koski oli melonut mökiltään Iniön pohjoisreunalta meitä vastaan Hyppeisiin, ja oli Eevan hyvästelyjen aika. Ihan hirvittävän kamalalta tuntui jättää murtunut ystävä rannalle, ja jatkaa matkaa.

Seuraavan yön kohde oli Hällskär. Hällskär oli jo aivan reittimme länsilaidalla, siitä länteen aukesi Kihti, ja Kihdin toisella puolella alkoi jo Ahvenanmaan saaristo. Hällskär oli myös Mobihiisistä pongattu leiriytymispaikka. Asetuimme saaren länsilaidalle ja Teroa jäi vaivaamaan olisiko eteläreunalla ollut parempi paikka, illemmalla Tero kävi kävellen katsomassa, muttei parempaa paikkaa löytynyt. Karo nukkui etelän luodoilla, mutta ne eivät myöskään olleet enää Mobihiisin ilmoittamalla alueella..

Omasta mielestäni leiripaikka oli mitä parhain, ihanan auringonlaskumaiseman takia, ja pääsimme nukkumaan muuten tyytyväisinä, lukuunottamatta harmitusta seurueen yhden jäsenen puuttumisesta. (Päivän melontamatka 26km)

Pe 27.6. Måsholm (Lasse)

Perjantai Hällskär:n luodolla valkeni puolipilvisenä, suhteellisen lämpimänä aamuna.

Harri Koski oli tullut meitä vastaan ja yöpyi myös yön saaressa. Syynä tapaamiseen oli kevään 2025 retki-illan aikana, Harrin ehdotus; kun kerran Turun saaristoon menemme, miksi emme kävisi Harrin mökillä 4km Iniöstä luoteeseen Måsholmissa.

Aamun lähtö onnistui suurin piirtein sovittuna hetkenä, eteläisen myötäaallokon johdattamana, ensimmäiseen maataukoon saakka.

Tero oli kokeillut ensin yksin meloa kaksikkoa, mutta paras ratkaisu oli Reijon siirtyminen kaksikon etuistuimelle. Reijon yksikkö valjastettiin hetkeksi myös Alekseyn kajakin hinaukseen. Myötäinen aallokko, ristiaallokkona on haasteellinen yksikön hinattavana, joten kajakki vaihtoi hinaajaa. Kaksikon tuplatehoinen vauhti ehkäisee hinattavan kajakin sivuttaisen tempoilun ja matka jatkui.

Etapin puolivälin aikana rantauduimme kerran tunnin maatauolle. Puutiaiset ja hyttysen pistot hoidettuamme, jatkoimme matkaa. Jumo:n Näset ja Kupmo välisen salmen kohdalla Harri esitteli kesäsaaristonsa ympäristöä.

Måsholm-ranta ja mökki ilmestyi näköpiiriin, oletin kyseessä olleen saunamökin, mutta rantautuessani totesin rakennuskompleksin olevan laajemman, kuin olin kuvitellut. Ranta, nurmikenttineen ja laituri tulipaikan ohella, käsittivät idyllisen kombinaation.

Viikon retken paras ohjelma oli Harrin esittely tontin ja rakennuksien valmistusvaiheista ja sauna. 85-asteisena löyly oli samettisen pehmeä, merivesi raikas.

Pehmeämpää ja idyllisempää leiripaikkaa on vaikea kuvitella. (Päivän melontamatka 23km)

La 28.6. Iso-Maippi (Riukuluoto) (Niko)

Lauantai valkeni poutaisena ja aurinkokin näyttäytyi. Olimme nukkuneet makeasti illan saunomisen jälkeen. Aamupuurojen jälkeen leirin purkaminen ja varusteiden kajakkiin pakkaaminen sujui jo useamman päivän kokemuksen tuomalla rutiinilla ja taisimme olla ensimmäistä kertaa tasan klo 10 lähtövalmiina 😊. Sanoimme heipat Harrille, jonka mökkirantaan olimme leiriytyneet ja lähdimme melomaan kohti Iniön kylää.   

Tuuli kävi alkumatkasta hieman sivusta, mutta tämä ei vaikuttanut etenemiseen. Saavuimme Iniön lahdelle n. tunnin melonnan jälkeen. Kylän jalkapallokenttä sijaitsee aivan rannassa, ja  tarjosi erinomaisen rantautumismahdollisuuden. Söimme kyläkaupalla jäätelöt ja osa porukasta tutustui Iniön kivikirkkoon. Koska saariston Poker Run - veneilytapahtuma oli tulossa Iniön lahdelle, niin päätimme poistua heidän altaan ja jatkoimme matkaamme. Edessämme oli päivän ensimmäinen hieman isomman selän ylitys ja olimme saaneet tuulen selkämme taakse, joka siivittikin meidät mukavaan vauhtiin, ja nosti kajakin välillä aallon päälle kuin surffilaudan. Lounaalle pysähdyimme Gropskärin pohjoiskärjen itäpuolelle tuulen suojaisaan poukamaan. Aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja lämpöä oli kuin hellepäivänä konsanaan. Siinä oli mukava syödä eväitä ja katsella kaunista saaristoa. 

Lounastauon jälkeen otimme kurssin kohti seuraavaa selkää ja Hevosluodon aukkoa. Ylitys meni mukavasti ja myötäinen tuuli joudutti matkantekoa. Korvenmaan ja Pyytin välinen vesialue (Korvensalmi) muistutti kanavaa ja vedenpinta oli täysin tyyni. Siinä oli leppoisaa meloa ja seurata rantasaunojen lämmityspuuhia Suomi-iskelmän soidessa taustalla, kuten kesälauantai-iltaan kuuluukin. Tässä hetkessä ja tunnelmassa oli jotain hyvällä tavalla hyvin suomalaista, ja sai aikaan lämpimän läikähdyksen rinnassa. 

Edessämme oli enää viimeiset kilometrit ennen Riukuluotoa, jonne olimme suunnitelmamme mukaisesti menossa leiriytymään. Päästyämme Riukuluodolle kävivät Sanna ja Karo tekemässä saarikatselmuksen mahdollisten telttapaikkojen suhteen. Samalla muutama muu meloi viereiselle Isolamppi-nimiselle saarelle katsastamaan sitä. Koska Isolamppi oli paremmin tuulelta suojassa, joka oli ajoittain jo navakkaakin, ja sieltä löytyi hyviä telttapaikkoja, niin päätimme leiriytyä sinne. 

Leirin pystytyksen jälkeen valmistimme ruoat ja pulahdimme raikkaaseen mereen. Illalla paistoimme vielä räiskäleitä ja kertasimme päivän tapahtumia. Sitten olikin aika kääriytyä lämpimään makuupussiin ja nukahtaa sateen ropistessa hiljalleen teltan kattoon. (Päivän melontamatka 27km)

Su 29.6 Paluu Röölään ja sitten vajalle (Reijo)

Matkakertomus viimeiseltä melontapäivältä 29.6 Röölän Rannalle

Herätys viimeisen päivän melontaan alkoi kuin taistelusta tuulimyllyjä vastaan. Turun saariston tuuli oli päättänyt pitää meidät hereillä, ja telttojen seinämät lepattivat kuin hurrikaanin etukädet. Osa meistä söi aamupalaa jo varhain tuulen suojassa, mutta Lassen teltta päätti ottaa asiakseen tehdä päivän viimeisestä melontamatkasta vieläkin tapahtumarikkaamman.

Lassen teltan nosti tuulen puuska ylös nurinpäin – Lasse nousi telttakasan keskeltä avustettuna ylös kuin ei mitään olisi tapahtunut. "Ei hätää, olen jo hereillä – Me kaikki tapahtumaa todistaneet katsoimme epäuskoisina, mutta kuinka ollakaan, Lasse selvisi tilanteesta kuin ammattilainen – ehkäpä salainen supervoima häneltä löytyi!

Aamiaisen jälkeen varustautuessamme kuivapukuun. Sannalle ryhmän nopeimmalle melojalle annettiin hinausköysi varmuuden vuoksi, jotta mahdollisessa aallokossa kaatuessa saataisiin apu nopeasti paikalle.  Tuulen vuoksi lähetettiin melojat rannasta yksi kerrallaan aaltoihin. Ensimmäinen ylitys sujui kuin unelma – tuuli oli kuin ystävällinen tuuli, joka vieläpä auttoi meitä eteenpäin. Tero, retken vetäjä, oli suunnitellut reitin kuin mestarimuusikko, mutta sää ja tuuli olivat päättäneet tehdä retkestä todellisen seikkailun. Kiitokset Terolle, hänen suunnitelmansa olivat kuin sormia napsauttamalla muokattavissa – ei helppoa, mutta onnistumisen iloa riitti.

Tuuli oli myötäinen, ja sää oli kuin kesäinen unelma – aurinko paistoi kirkkaasti ja meri oli kuin jättiläisen pehmeä peitto. Melonta toi mieleen viimeiset leiripaikat ja taukopaikat, missä kauniit maisemat ja hauskat tapahtumat olivat kuin elokuvan kohtauksia. Mielessä alkoi kuitenkin kyteä pieni haikeus – nytkö tämä seikkailu loppuisi jo? Tuntui kuin olisimme juuri päässeet alkuun, ja nyt jännittävä matka oli tulossa päätökseensä.

Perille saavuttuamme suuntasimme paikalliseen ravintolaan nauttimaan ansaitun lounaan. Ruokailun jälkeen suuntasimme vajaan ja varustehuollon pariin – tämä oli kuin viimeinen tehtävä ennen kotiinlähtöä. Kaiken kaikkiaan, tämä viimeinen päivä oli kuin elämän pieni seikkailu – täynnä tuulta, naurua ja yhteisiä kokemuksia, jotka jäävät ikuisesti mieleen.

Ja niin, matkamme päättyi Röölän Rantaan, mutta seikkailun muistot ja hauskat hetket säilyvät meissä ikuisesti. Kiitos kaikille – tästä tuli tarina, jota kerromme vielä vuosien päästä, nauraen ja muistaen kuinka Lasse nousi nurinpäin kääntyneestä teltasta kuin maailmanrauhaa symboloiva James Bond. (Päivän melontamatka 15km, yhteensä 156km)