Sää oli kaikkea muuta kuin syksyinen, kun Melaveikkojen neljä jäsentä Tero, Timo, Tuomas ja Vesa pakkasivat kalustoa ja varusteet autoihin vajalla. Risto oli lähtenyt jo edeltä käsin selvittämään tulevan retken fasiliteetit, kuten melontatovereiden teltanpaikat ja veden sinileväpitoisuuden.Moottorimarssi vajalta sujui sovitusti ja lossimatkan eksoottisuus toi tuulahduksen saaristolaiselämää Melaveikkojen mieleen. Tavaroiden löydettyä paikkansa kolmesta kajakista ja yhdestä avokanootista oli aika tehdä reitistä päätös. Sommaröstä meloimme pimenevää iltaa vasten kohti Rödjania itäkautta kiertäen. Sääolosuhteet olivat melontaan erinomaiset. Päivän melottu matka oli 8,8 kilometriä.
Melonnan jälkeen alkoi leiriytyminen ja ruoanlaitto proseduurit. Pimenevässä illassa oli taikaa, kun jo suunnittelimme seuraavan päivä koitosta. Etukäteen oli pohdittu sopivien olosuhteiden vallitessa Jussaröön käyntiä ja tästä keskustelimme. Illan hämyssä paljastui myös porukkamme sissi Tero, joka yöpyi laavussa, jossa oli vain katto. Yö sujui rauhallisesti eikä ja kukaan ei kuorsannut ainakaan häiritsevästi.
Aamun sarastaessa totesimme sään suotuisaksi päiväretkelle. Lähdimme kymmenen aikaan melomaan kohti Jussaröötä. Matka sujui mukavasti eikä pieni vesisade haitannut matkan tekoa, vaikka osa porukasta halusikin suojautua siltä. Noin kolmen tunnin melonnan jälkeen rantauduimme vierasvenesataman rantaan, kuka mitenkin; toiset laiturirakennelmaa hyödyntäen toiset soran ja kivikon sekaan.
Jussarössä pidimme vähän yli kahden tunnin tauon, jonka aikana söimme evästä, osa keräsi sieniä ja osa tutustui saaren luontoon, tarttuipa mukaan myös muutama hapan omena. Timo jäi kilttinä miehenä vahtimaan kalustoamme, kun me muut lähdimme tutkimusretkelle, joka suuntautui saaren etelärantaan ja entiseen Merivartioston torniin. Joku porukasta haaveili siitä kesämökkiä, olisi ainakin näkyvyys useampaan suuntaan. Mieleenpainuvaa oli kohdata loukkaantunut palokärki, jota emme voineet auttaa, ei ollut kasvisuutejuomaa mukana, jolla lapsuudessa hoidettiin ikkunaan lentäneiden lintujen virvoittelu.
Tatit mukana jatkoimme melontaa kohti Rödjania, Modermaganin kautta. Melonta sujui leppoisasti kapeikoissa ja saarten välissä kierrellen. Risto yritti tehdä tuttavuutta hylkeen kanssa, mutta silmätysten päästyään ja kameran kaivamisen välissä hylje otti Ritolat. Modermaganilla oli ”piilossa” syvimmässä poukamassa isohko Buster, jonka bassorytke paljasti heidän läsnäolonsa ennen näköhavaintoa. Yhden tytön ja neljän pojan seurueessa oli selvä työnjako. Tyttö kalasti heitellen virveliä poikien keskittyessä oluen lipittämiseen, musiikin kuunteluun ja tarinan iskemiseen. Poistuimme tahdikkaina paikalta ja jatkoimme melontaa lempeällä rytmillä kohti Rödjania. Perillä totesimme päivämatkaksi tulleen noin 23 kilometriä. Melonnallisesti päivä oli onnistunut. Risto oli ottanut päiväretkelle mukaan myös punkin, jonka poisti, kun palasimme sen kotirantaan.
Nyt oli aika tuoreen savustetun kampelan ja siian, joita ostimme suoraan kalastajalta. Tähän oheen kolme seurueen jäsentä valmisteli vielä sieniä eri höystein. Ilta jatkui leppoisasti tarinoiden ja aikaisin nukkumaan mennen. Seuraavana aamuna alkaisi paluumatka osalla kohti Sommaröötä, josta Ristolla matka jatkuisi edelleen meloen Helsinkiä kohden.
Aamun valjetessa kenellä mihinkin aikaan alkoi aamupalan ja loppujen eväiden ylensyönti ja tämän jälkeen leirin purkaminen ja kaluston pakkaaminen. Samalla työstimme Melaveikko-retkien uutta ohjesääntöä, jossa retken vetäjä saa paljon valtaa pelkän vastuun sijaan. Osallistujilta kannatusta saivat lukot telttojen oviin, jottei kukaan häiriköi liian varhain esim. keittimen kolistelulla. Vesille löydettiin erikuntoisten melojien tasoitukseksi ajoankkureita sykkeen mukaan lisättäviksi. Myös kauko-ohjattavia peräsimiä pohdittiin joukon helpompaan hallintaan. Tässä vain muutama esimerkkituotos.Melonta kohti Sommarötä sujui syntisen hyvässä säässä syyskuuta ihmetellen. Vauhti oli verkkaista, vastustus nousta autoon ja jatkaa autolla vajaa kohden oli aistittavissa. Sommarö saavutettiin 8,3 kilometrin melonnan jälkeen. Melonnan tauottua Timo löysi yhden ”salamatkustajan”, joka poistettiin ”pihdeillä”. Nymfi-vaiheessa oleva punkki on haastavampi löytää ja poistaa. Tästä selvittyämme oli edessä autojen lastaaminen ja munkkikahvit, kaupasta munkit ja kahvilasta kahvit. Risto jatkoi kohti Helsinkiä meriteitse.
Kokonaisuudessaan retki oli onnistunut, viisi Melaveikkoa, yli 40 kilometriä (tarkistusmittauksen jälkeen 40,2 km), sää, ”punkkipihdit” ja kohteet.
Teksti: Vesa Knutti, Kuvat: Vesa Knutti, Risto Lehtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti