Vauhdikas toimintavuosi 1935

Soutajain Viesti-lehdessä 1:1935 yhdistyksemme ilmoitus

Suomen Soutajat panee toimeen jäsentensä väliset kilpahiihdot 3. 3. 35 alkaen klo 14 vanhassa hiihtopaikassa. Naiset hiihtävät 2 km:n, miehet 5 km:n matkan. Kauniita hopeita on tiedossa kumpaisenkin sarjan parhaimmille. Ja viimeksi saapuneetkaan eivät tarvitse tulla pahoilleen, sillä heille on varattu maistuva tikkukaramelli kumpaisellekin. Joukolla mukaan! 

Artikkeli venemajastamme Viestilehdessä 1:1935

Suomen Soittajain venemajan piirustukset laatii taiteilija-rakennusmestari Väinö Fahlenius (VS). Majaan varataan aluksi tilaa vain viidellekymmenelle uiskolle ja kymmenelle soutuveneelle, mutta rakennus on alunperin suunniteltu sellaiseksi, että sitä voidaan tarpeen mukaan laajentaa. Jokaiselle jäsenelle tulee oma kaappi pukujen ja retkeilyvälineitten säilyttämistä varten. Uiskotelineet tehdään sellaisiksi, että ne voidaan käden käänteessä siirtää syrjään, jos esim. joittenkin juhlien aikana olisi sateen tähden pyrittävä katokseen ohjelmaa jatkamaan. Vappuna voinevat Suomen Soutajat viettää 
railakkaita tupaantuliaisjuhlia ja kohottaa sinivalkoisen lipun hulmuamaan omalle saarelleen.

Artikkeli toimintavuodesta 1935 Viestilehdessä 4-6:1935

Suomen Soutajat r.y:n toiminnasta v. 1935 

Kulunut vuosi on ollut seuramme ensimmäinen varsinainen toimintavuosi. Talvitoiminnasta mainittakon retket joka toinen sunnuntai kaupungin ulkopuolelle. Kevättalvella alkoivat sitten rakennuspuuhat. Koko kevätkausi kuluikin majan rakennuksen merkeissä, ja voidaankin sanoa majan tulleen rakennetuksi "peruskivestä aina viimeiseen naulaan" asti vapaaehtoisin voimin. Sisustustöitä, sekä ympäristön siistimistä ja rannan perkausta suoritettiin vielä koko loppukesän. Kesäinen luonto houkutteli seuran jäseniä yhteisille melonta- ja souturetkille. Ne joilla ei vielä ollut uiskoja, jäivät majalle päivää paistattelemaan ja katselemaan toisten lähtöä haikein mielin. Mutta soutukilpailuihinhan jokaisella oli mahdollisuus osallistua ja näitä harrastettiinkin ahkerasti.  Ensisijasta taisteltiin ankarasti koko syyskesän sekä naisten että miesten sarjoissa. Syyskuussa suoritettiin lopulliset kilpailut noin 1500 m matkalla, ja vuoden mestariksi tulivat: naistensarjassa soutajatar A. Seppälä ja miesten sarjassa soutaja H. Nyberg. 

Taloudellisen asemansa tukemiseksi on seuramme järjestänyt kolme juhlaa, joista yksi kevätkaudella ja kaksi syyskaudella. Rahallinen tulos näistä on ollut tyydyttävä, jotenka olemme voineet maksaa suuren osan majaan käytetyistä tarvikkeista. Innostusta asiaamme ei ole puuttunut, ja näin olemmekin kaikesta kunnialla selviytyneet. 

Tulevaisuuteen nähden voimme olla toivorikkaita. Seuran johtokuntaan on kuluneena toiminta vuonna kuulunut V. Piipponen yliperämiehenä, K. Aulio perämiehenä, M. Iisala sihteerinä ja L. Tallqvist varainhoitajana ja huvitoimikuntaan O. Schumacher, V. Karlsson, A. Seppälä, H. Nyberg ja E. Leinonen. 

Perämies. 

Uusi tervehdys Viipurin Sinimelat r.y:lle

Viipurin Merenmestaruuskilpailut jouduttiin peruuttamaan heinäkuussa 1935, joten humoristinen haastaminen sai vielä jatkoa Suomen Soutajain ja Melojain liiton äänenkannattajalehdessä. Suomen Kanoottiliitolla ei ollut liittolehteä ennen vuotta 1949, joten suurin osa suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä melojista sai seurata tätä herkullista nokittelua.

Asioilla on uskomattoman pitkät vaikutukset tulevaisuuteen. Suomen Kanoottiliittoa eli "Kanotförbundetia" johtaneet ruotsinkieliset seurat ja pääkaupunkiseudun toimihenkilöt antoivat puheissaan ja kirjoituksissaan selkeän kuvan "Olympian melontaan" keskittyvänä olevansa edustuskelpoisempia  kuin erillisen, pelkästään suomenkielisen liiton edustajat. Yhdistyksemme Suomen Soutajat ry kuului alussa tähän parjattuun "maaseutumelojien" suomenkieliseen melontaretkeilyyn keskittyvään Suomen Soutajain ja Melojain liittoon. Vielä 2000-luvun alussa kuulin sisä-Suomen melontaseurojen johtohenkilöiden mielipiteissä kaunaa pääkaupunkiseudun "paremmista" melontaseuroista. Syrjiminen ja halventavat puheet loppuivat olympiamenestyksemme jälkeen 1950-luvulla, mutta kauna periytyi 3-4 melojasukupolvea eteenpäin!

Risto Lehtinen