Syysretki Napoleonin kivelle 30.8-1.9.2019
Retkelle lähdettiin hyvässä tunnelmassa. Viimeiseen asti olimme valmiita muokkaamaan retkisuunnitelmaa vasta-alkajien rajoitetuilla aikatauluilla, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Kajakit oli pakattu kello 15 mennessä ja retken vähälukuinen, mutta kokenut joukko lähti melomaan Ruoholahden kanavan kautta kohti Napoleonin sarkofagia. Myötätuulen kuljettaessa nautimme ulkoreitistä. Kuninkaansaaren ulkopuolella tapasimme valtavan kokoisen harmaahylkeen. Onneksemme kaveri ei ollut kovinkaan reviiritietoinen tai ei ainakaan kokenut meitä uhaksi. Tämän jälkeen jatkoimme melontaa ihaillen leijalautailijaa, joka nautti tuulen tuomasta vauhdista.
Pysähdyimme evästauolle Hattusaareen, jossa muitakin leijalautailun harrastajia oli odottamassa vuoroaan. Tauon jälkeen päätimme jatkaa Tallholmenille yöksi. Sauna oli lämpiämässä, mutta emme käyneet. Perillä näimme senkin ihmeen, että ulkosaarien melontaretkelle voi lähteä tietoisesti myös ilman aukkopeitettä. Kaverukset valittivat, että vettä loiskui turhan paljon sisään meriyksiköihin. Heillä oli kuitenkin pumppu kannella. Päivän melottu matka oli 27 kilometriä.
Lauantaiaamun sarastaessa jatkoimme matkaa noin kello 8 kohti Pirttisaarta, jossa nousimme maihin tutkimaan mahdollisia leiripaikkoja. Vielä noustessamme emme tienneet nauttivamme illalla tattirisottoa, mutta se selvisi aikanaan. Pirttisaari vaikutti miellyttävältä tuttavuudelta kaikkineen, löysimme loistavat telttapaikat ja nuotiopaikan. Saareen mahtuu enemmänkin väkeä. Pirttisaaresta jatkoimme kohti Napoleonin sarkofagia.
Pakollisten poseerausten jälkeen päätimme kiertää Onaksen saariston, kun matkan teko tuntui niin hyvältä. Matka eteni leppoisasti ja tuuli pysyi aluksi sivussa tai takana. Tullen kääntyessä vastaiseksi menimme Jalostamon läheltä suojaan kapeaan ränniin. Noin 4 kilometriä ennen Kalkkirantaa pysähdyimme pienelle nimeämättömälle saarelle syömään evästä.
Tauon jälkeen jatkoimme vielä vastatuulessa etenemistä kohti Furuholmenia, jossa nautimme tattirisottoa.
Illalla katselimme, kuinka juhannuksena polttamatta jääneet kokot saivat roihuta venetsialaisten aikana. Kaunissaaren kokko vei voiton koollaan. Ilotulitusraketteja ammuttiin iltakymmenestä noin kahteentoista. Yöllä yritimme tähyillä revontulia, näkemättä jäivät. Päivän melottu matka oli 38 kilometriä.
Sunnuntaiaamuna lähdimme liikkeelle noin kello 8. Edessä oli matka vajalle sisäreittiä pitkin. Veneitä oli paljon sekä liikkeellä vesillä että paikoillaan saarissa, kun niitä aamutuimaan ohittelimme. Matka eteni suotuisasti eikä tuulta ollut nimeksikään. Tammisalon liikennevaloissa nautimme moottoriveneen ”avustuksesta” kapeassa rännissä. Tammisalon jälkeen suuntasimme kohti Herttoniemenrantaa ja Kulosaaren pohjoispuolta. Kulosaaressa näimme, kuinka Sup-lautailu sujuu pienen lapsen kanssa ilman liivejä. Siellä me kaksi keski-ikäistä miestä murehdimme, mihin tämä maailma on menossa…
Matkalla kohti Vajaa ”korkkasimme” Kalasataman kanavan, josta jatkoimme evästauolle Tervasaaren laguuniin. Keitetyt kananmunat ja leivät tekivät kauppansa. Katajanokka, Kauppatori ja Kaivopuisto olivat ennallaan. Hernesaaren kärjen vatkauksen jälkeen olimme valmiita suuntaamaan vajalle Ruoholahden kanavan kautta. Matkaa kertyi 32 kilometriä.
Yhteenvetomaisesti täytyy todeta, että retki oli antoisa ja energisoiva. Ravintoa riitti, säät suosivat ja kaikilla oli hyvä tahto. Melottu matka oli 97 kilometriä.
Kertomus: Vesa Knutti (retken vetäjä), kuvat: Risto Lehtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti