maanantai 4. toukokuuta 2020
Kroniikka Suomen Soutajista v. 1936
En esittää mä halua
tään joukon kokoonpanoa,
vain joidenkuiden avuja
nyt tuoda päivänvaloon.
Myös runoratsun nelistystä
tahdon mä näin koettaa,
joskaan en voi laakereita
tällä lailla voittaa.
Mutt' onhan nimimerkkinä
vain vaatimaton Kalle,
eikä monet kokenut
ja nähnyt, - kuulu Palle.
Enpä tiedä mistä alkaa juttu,
Sipinen, hän kaikille on tuttu.
Hän on vanha melamies,
- soutajakin, kukaties,
hän tään homman alkuun sai,
oothan siitä kuullut kai.
Paljon teki silloin työtä,
päivää monta, sekä yötä,
monta ehti lautaa liittää,
siitä saamme häntä kiittää.
Puheenjohtaja on meillä oiva,
päivää, päivää aina soiva,
Piipponen, sen kait arvaat,
aatteet aina häll' on parhaat.
Kahvin parhaan valmistaa,
"Tenua" kun tarpeeks saa.
Kaksikkoa laiska melomaan,
siksi kumppani on mukanaan.
Taskussasi jos on reikä
"rahaministerin" huoleks paikkaus heitä.
Kapitaalia Lasse vaanii,
mistä saisi parhaan saaliin,
markankin soikeaksi venyttää
ettei vaan kassa tyhjäksi jää,
"karhua" jos välttää tahdot,
täytä hänen antamansa ehdot.
Muuten vanha melamies,
"Eskimonkin" tehdä ties,
kiiressä ei huomannutkaan,
että tossut meni hukkaan.
Jos sihteeriä missä tarvitaan
on Huju siinä paikallaan.
pöytäkirjaan "parakraafit" laatii,
kuten kokous ne vaatii.
Pullat aina omast' takaa,
muillekin hän niitä jakaa.
Ei oo helppo "huviministerin" paikka,
kun täytyy monet juhlat laittaa.
Ei siihen Lang'ikaan rupea,
jos ei saa "Mukkesta" tukea.
Perheuiskon jos aijot rakentaa
häneltä siihen neuvoja saa.
Ja Topilta myös on neuvo tää,
katso, ett' peräsin sulle jää.
Unohtua ei saa lisalan Maina,
hänhän on mukana aina.
Oiva liikemies - anteeks' nainen,
puuhissamme auttavainen,
arpajaisiakin tukee,
morsiamiksi pullotkin pukee.
Kyllä hyvä sopu tilaa antaa,
näin tuumi Svenssonin pariskunta.
Tukeva yksikkökin hyvä on,
kahden meloa verraton,
kun vaan ei ota likaa kansilastia,
sillä voisihan kaatua "astia".
Nybergin Hara, poika tukeva,
Vajan isäntä ylen upea.
Hän tummaa naista rakastaa
ja perhehuolill' itseänsä aikoo rasittaa.
Virtasen Aune, norja ja nopsa,
vajalla aina jalkasi kopsaa.
Kai paljon pidät tanssista,
varsinkin tunteellisesta valssista.
Tallqvistin Atte venyi nuorena,
nahkan vielä ollessa tuoreena.
Siis Atte älä putoa,
kun oot niin suurta kokoa.
Kolmas veli, vesihiihto mestari,
"vanha masi", entinen sotasankari.
Vesillä ei pelkää ketään,
muistaa usein "Gee Bee" setää.
Fager kun lähtöhön käskettiin,
hän "Lottansa" pani airoihin.
Veneensä varmaan on tukeva,
kun kulettaa kalustoa mukanaan.
Eipä suinkaan mitään haittaa
jos Oljelundistakin runon laittaa.
Kun ei hän vaan alkaisi koettaa
josko melalla voi viulua soittaa.
Pitkä reissu, tuumii Berkholmi,
kaikki kipeenä, niin lonkka kuin polvi,
mutta täytyyhän reissusta runoilla
ja matkan kauhuja kuvailla.
Mieluimmin sentään nuolia heittää,
jos vaan on "monia", millä kulut peittää.
Sitten on meillä Poikolaisen Merja,
luulemme, hällä on miehiä sarja,
"Baarissa" näimme kertaa kaksi,
muualla tietysti useammasti.
Hrimaly tumma, kauniskatseinen,
hänestä olemme vähän tietoinen,
sillä harvoin seuraamme hän yhtyy
ja kanssamme puheisiin hän ryhtyy.
Maskottina koira pienoinen,
joka toivottavasti on uimataitoinen.
Seis, seis - vielä tuokio,
jälellä on Aulio,
"sotaa" paljon harrastaa
välillä uiskojakin rakentaa.
"Delfin", hieno malli tää,
tarttis vaan hiukan venyttää,
siitä onkin suurin huoli,
miten siihen sopisi takapuoli,
pohjaa hiukan alentaa,
niin kait se tiloja laventaa.
Kesät sotii reservissä,
uiskolla käy "Huipurissa".
Yksinkö? - Vielä jo,
onhan mukana Vanamo.
Sisarukset heillä uiskot tutut,
samanlaiset kalajutut,
vetäneet on lohet suuret,
suuremmat kuin hongan juuret,
kaikki ei tahdo vaan uskoa,
miten ne voi uiskoon mahtua,
mutta eihän se haittaa tahtia,
vaikka kaatua saattaisi "astia".
Uisko on hirveän kiikkerä,
ei siihen Laitinen kiipeä.
Taitaa olla kissan sukua,
koska ei uidessa vaihda pukua.
Vielä yksi meloja Suolahti
tässä lopuksi mieleeni juolahti.
Kirjoissa, kansissa mahtaa olla,
muuten on tietomme hänestä nolla.
Ethän pahastu kuitenkaan,
vaikka olemmekin ruvenneet runoilemaan.
Olethan leikkiä ymmärtäväinen,
kun kerran olet meikäläinen.
K. Aulio
(riimitellyt kroniikan vuosi ennen valintaansa puheenjohtajaksi v. 1937-1944)
Lähde: Jyri Aulion arkistosta 3.5.2020
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti