Pääretki Inarinjärven kierros 24.6.-2.7.2024
Ma 24.6.2024 Helsinki-Rovaniemi
Maanantaiaamuna lähdettiin matkaan pakettiautolla ja yhdellä henkilöautolla, ajoimme hieman vaihdellen autoissa istumajärjestystä aina Rovaniemelle asti, jossa tapasimme Marjukan, joka oli tullut paikalle suoraan oma kajakki autonsa katolla.Rovaniemellä yövyimme Santa Sport -nimisessä hotellissa.
Pakettiauto valmiina lähtöön Teron tarkastaessa kuormaa
Ti 25.6.2024 Veskoniemen venesatama - Kaikunuoran autiotupa, 16km
Herätys aikaisin ennen klo.7, josta menimme odottamaan aamupalabuffetin aukeamista. Aleksei ja Jani saapuivat jonottamaan paikalle ajoissa, mutta paikalla olivatkin jo Tero ja Tuomas, jotka kertomuksen mukaan olivat olleet paikalla jo pidemmän aikaa.
Aamupalan jälkeen oli jäljellä vielä usean tunnin ajomatka Inariin Veskoniemen venesatamaan, matkalla pysähdyimme syömään Ivaloon, josta seurueeseen liittyi vielä Asko, joka oli ollut jo alueella retkeilemässä, ruokailussa oli pientä jännityksen tuntua Janin onnistuttua saamaan ruokaa väärään kurkkuun. Ruokailun ja kauppareissun jälkeen ajoimme viimein lähtöpaikalle, jossa alkoi viimein kajakkien pakkaus retkelle, tunnelma oli hilpeä ja kaikki odottivat innolla vesille pääsyä. Matkalla näkyi muutamia poroja, joita kuvattiin innokkaasti.
Retken alussa kajakin pakkaus on hankalaa ja kaikkia tavaroita ei meinaa saada mahtumaan mukaan, muutaman retkipäivän jälkeen tavarat sujahtavat helposti omille paikoilleen. Lämpötila oli ensimmäiselle päivälle miellyttävä noin 20C ja keli lähes tyyni.
Kun kajakit saatiin lähtövalmiiksi alkoi lähdimme melomaan kohti pientä saarta, jossa sijaitsi Kaikunuoran autiotupa.
Kuvassa tupa häämöttää metsikön keskellä
Autiotupa oli siisti ja siellä oli tarjolla kaasuliesi ruuan valmistukseen sekä ulkona polttopuita ja nuotiopaikka.
Rantaa saavuttuamme, tutustuimme yöpaikkaan, Sanna, Timo ja Tuomas päättivät yöpyä ulkona omissa teltoissa, kun taas loput meistä jäivät nauttimaan autiotuvan lämmöstä.
Leirin pystytyksen jälkeen jäi aikaa nuotiolla istumiseen ja ruoanlaittoon.
Maisemia leirinuotiolta, ilta oli lämmin ja sääksetön.
Ilta kului mukavasti leirinuotiolla, jossa paistettiin makkaraa ja ihmeteltiin Marjukan pinkkiä puukko ja tutkittiin kartasta seuraavan päivän melontareittiä, nukkumaan siirryttiin ajoissa vaikkakaan ilta ei tunnu illalta kun aurinko ei kesällä laske ollenkaan pohjoisessa.
Keskiviikko 26.6. Kaikunuora - Pisteri 41km 26.6.
Torstai 27.6 Pisteri- Iso-Saunari (Partakon leirintäalue) 37km
Aamu alkoi tyynessä ja aurinkoisessa säässä edellisen illan pienen sateen jäljiltä. Aamukahvin keittoa laiturilla täydessä hiljaisuudessa, samalla västäräkin ruokintatouhuja seuraillen. Kenttää ei puhelimessa ollut, että olisi päivän sääennustetta päässyt tarkastamaan. Aamun perusteella vaikutti kuitenkin lupaavalta. Tälle päivälle melontaa olisi tiedossa 34 km. Eilinen 41km tuntui selässä jäykkyytenä.
Seitsemän maissa aamupalaseuraa alkoi ilmestyä laiturille. Aamupalat ja pakkaukset hoidettuamme suunnattiin kohti Kuuvan kanavaa. Kanavan suulla tapasimme Herra Kuuvan pojan tyttären lapset, varttuneita jo hekin. Kertoivat että Kanava on kaivettu 1910 ja kaivuutyö kesti 10 vuotta. Herra Kuuva ryhtyi urakkaan lyhentääkseen venematkaansa. Muutkin saivat käyttää kanavaa maksua vastaan.
Kanavalta suuntasimme kohti Kotkaniemen lounaspaikkaa ja edelleen kohti Partakkoa. Tarkoitus oli yöpyä Partakon leirintäalueella, mutta paikalle päästyämme kävi ilmi, että kyseinen leirintäalue oli ollut toiminnassa viimeksi vuosia sitten. Onni sinänsä, koska paikalle oli löytänyt meidän lisäksemme myös valtava joukko mäkäräisiä. Matkamme siis jatkui eteenpäin ja yöpymispaikan löysimme Saunarin saarilta. Siellä köllähdimme telttoihimme suopursujen tuoksuttamaan varvikkoon, yöttömän yön uneen.
Yötön yö Iso-Saunarilla klo 1.40. Kuva Asko Lindén
Sää oli mukava ja tuuli vaihteleva, mutta maltillinen.
La 29.6 päivä 5 Aittalaassa-Ukko-Hautuumaasaari-Pielpavuono (Pielpajärven erämaakirkko)-Inari Camping
Iloinen seurue heräsi Aittalaassa-saaressa ja joka-aamuinen lähtörumba laitettiin taas käyntiin. Aamun surullinen uutinen oli, että minun kajakin eturuumasta löytyi kuollut hiiri.
Hän antoi kaikkensa. Kuva Tero
Vesiparlamentti päätyi mietinnössään viidentoista minuutin aikataulun jätätykseen. Rantaparlamentti yhtyi lopulta Vesiparlamenttiin ja päivän melonta voitiin aloittaa. Kierrettiin Ukko (Ukko on Inarilaisten pyhä saari, jonka jyrkänteellä on uhrattu jumalille ainakin luita ja ilmeisesti verta. Englantilainen Sir Arthur Evans, myöhemmin tunnettu Knossoksen löytäjänä, teki nuorukaisena saarella kaivauksia 1873 ja löysi luolasta Itä-Venäjältä Kama-joen alueelta peräisin olevan ohimorenkaan, joka oli noin 1200-luvulta.) Seuraavaksi kierrettiin Hautuumaasaari, jonne vielä 1800-luvulla haudattiin vainajia, lopulta vainajat alettiin hautaamaan Inarin kirkkomaahan, kun kovaan kiviseen saareen ei saatu ruumiita tarpeeksi syvälle ja pedot kaivoivat hautoja. Inaria kohti meloessa nähtiin Jaamissuaretissa (Vanha Hautuumaasaari) lisää ristejä saaressa.
Ukko ja Jussi. Ukko-Jussi. Jussi-Ukko. Kuva Tero
Melottiin sisään Piepavuonoon Pielpavuonon kodalle ja siitä kolmisen kilometriä polkua ja pitkospuita pitkin kävellen Pielpajärven erämaakirkkoon (jonne minä unohdin golla-puhelinpussi-lompakon, lompakko tuli sitten omaa kyytiä suoraan Inari Campingiin. Kiitos avuliaitten automatkalaisten.) ja takaisin rannalle.
Kuva seurakunnasta. Kuva Tero
Kello oli jo kolme kun lähdettiin melomaan Inarin keskustaa kohti, heti rannan tuntumassa iski ukkonen lahden vastarannalla. Etukäteen oli luvattu iltapäiväksi mahdollisia ukkospuuskia, mutta onneksi ei osunut matkan aikana ukkoskuuroa juuri kohdalle, Pielpavuonosta ulos tullessa oli toki vastatuulta. Melontaseurue lähestyi Inaria ja Jussi ja Timo olivat jo kaukana vasemmalla rannalla, syystä, että leirintäalue oli merkattu vähän epäselvästi karttaan eikä vedestä ollut helppo selvittää, missä se oikeasti oli.
Inarin kirkon päällä näkyy valonsäde, tuonne on ilmiselvästi ihmisen tarkoitus mennä. Kuva Tero
Lopulta ymmärsimme, että leirintäalueelle päästäksemme meidän pitää meloa vähän Inarijokea ylävirtaan joten suuntasimme sillan suuntaan. Aivan joen suistossa alkoi kuulua melkoista pärinää ja yhtäkkiä vesitaso ilmestyi joen suulle. Vesitaso ei paljoa nousukiitoa tarvitse ja se ylitti ryhmän varmaan kymmenen metrin korkeudessa noustessaan ilmojen teille (ja tätä tilannetta ei sitten kukaan ehtinyt enää kuvata, sarjaa ne parhaat luontokuvat.).
Yöksi nousimme rannalta Inari Campingiin (noin puolet kajakeista teltan viereen ja puolet oli rannalla yötä) ja illalla Bar Papanaan pizzalle ja oluelle sekä kauppaan, lahjatavara Näkkäläjärveen sekä ruokakauppaan.
Pizzaa odotellessa ehdittiin jo puhumaan mäkäräisen puremista (vasemmalta Sanna, Jani, Jussi, Marjukka, Timo, Tuomas) Kuva Tero
Lauantai-illan huumaa Inarin ratilla. Kuva Tero
Päivä 6. Inari-Suovasaari, sunnuntai
Hyödynnettiin vielä Inarin palveluita ja osa kävi syömässä hotelliaamiainen kylällä.
Matkaan lähdettiin ripeästi aamulla ja lähtöä edisti kiusallinen määrä mäkäräisiä, jotka pääsivät puremaan kaikesta suojautumisesta huolimatta.
Hyvä huomioida, että itikat voivat olla todellinen riesa, jos niitä sattuu kohdalle tällaiset määrät ja silloin niiltä suojautumiseen tulee suhtautua vakavasti.
Tuhdilla aamiaisella jaksoi hyvin ja kunnollista lounastaukoa ei tarvinnut pitää. Melonta sujui muutenkin helposti pienessä myötätuulessa ja pilvisessä, mutta lämpimässä säässä.
Perillä Suovasaaressa oltiin jo yhden pintaan. Päätettiin syödä ensin ennen leirin pystytystä ja samalla voitiin pohtia, jatketaanko vielä tänään matkaa seuraavaan paikkaan, kun aikaa on hyvin ja keli suotuisa.
Lounaan jälkeen päätettiin kuitenkin jäädä leiriytymään Suovasaareen. Ainakin on aikaa reilusti huollolle ja palautumiseen. Pidetään muutenkin kiinni suunnitellusta aikataulusta ja seuraavalle päivälle oli myös tiedossa kohtuullinen matka eikä sitä ollut tarvetta alkaa lyhentämään.
Mukavaa, rauhallista yhdessäoloa. Iltapäivällä osa kävi vielä melomassa lähiympäristössä ja saaressa oli myös hyvä käydä kävelyllä.
Mukava päästä takaisin metsään yöpymään omaan rauhaan leirintäalueella vietetyn yön jälkeen.
7. päivä Suovasaari - Lehtisaari (Korkea-Maura) 25 km
Suovasaarella lähdimme sovitusti liikkeelle odotettavissa olevan lyhyemmän päivämatkan takia vasta kymmeneltä aamulla. Reitti kulki aluksi Suovasaarten välissä kauniissa mänty-kalliomaisemassa kohti itää kohti Korkea Petäjäsaaren ja Leviä Petäjäsaaren välistä vesialuetta.
Petäjäsaaren tuvalla pidimme lounastauon ja osa käytti tuvan kaasukeitintä sekä söi tuvalla, mutta suurin osa kuitenkin ruokaili ulkona, koska olihan sää kaunis ja aurinkoinen ja tuuli varsin leuto.
Lounaan jälkeen kiersimme Petäjäsaaren pohjoispään ja käännyimme kohti etelää ja tähyilimme Hillasaarten kohdalla Kaikunuoran suuntaan, jossa olimme olleet ensimmäisenä päivänä yötä. Tupa ei kuitenkaan näkynyt näin kaukaa. Moossinaselän ylitys sujui rauhassa, koska tuuli oli suotuisa ja pian näkyi Korkea-Mauran siluetti, joka nimensä mukaisesti korkeampana auttoi suunnistamaan kohti jääluolan nähtävyyspaikkaa. Lehtisaarten ohi meloessamme, huomasimme parikin sopivaa yöpaikkaa.
Korkea-Mauran ranta luolan kohdalla ei näyttänyt yöpymisen kannalta erityisen miellyttävältä. Hetken etsimme jääluolaa, joka olikin hieno kokemus. Portaat laskeutuivat luolaan, jonka pohjaa peitti jääkerros. Osa käveli jään yli luolan toiselle aukolle, josta pienen pujottelun jälkeen pääsi lävitse.
Sääennusteet lupasivat illalla alkavaa sadetta, mutta sitä ennen oli mukava laitella ruokaa nuotiolla. Timo tarjosi räiskäleitä - perinteistä nuotiopaikkaruokaa! Pari ahkerinta melojaa kävi heittämässä illalla vielä lenkin päivämelonnan lisäksi. Illan sade ajoi ryhmän telttoihinsa. Huomasin että aamupalaa varten olisi kannattanut ottaa telttaan kaikki tarvikkeet matkaan, koska aamulla sateessa niitä ei ollut erityisen hauskaa kaivella kajakin kätköistä.
8. päivä Lehtisaari – Veskoniemi 7km
Viimeisen melontapäivän aamu Lehtisaaressa oli tihkusateinen. Lehtisaaressa ei ollut varsinaista tulipaikkaa, joten aamiaista viriteltiin telttojen lähettyvillä ja apsideissa. Päivän melontamatka oli vain reilun tunnin siirtymä Veskoniemeen. Liikkeelle piti kuitenkin päästä hyvissä ajoin, koska edessä oli pitkä päivä ja vielä autoilu Ouluun yöpymään. Ryhmämme vesillelähdöt aamuisin sovittuna ajankohtana olivat sujuneet verraten vaihtelevalla menestyksellä, mutta retken edetessä kuitenkin kehittyen parempaan. Viimeisenä aamuna toiminta oli hioutunut maksimiinsa ja pääsimme kuin pääsimmekin ensimmäistä kertaa lähtemään sovittuna ajankohtana. Kehitys kehittyy! Melontareittimme oli suhteellisen suojainen ja pääosin saarten reunoja sivuava, mutta tuuli oli kohtalainen ja jotain seläntapaista ylitettäessä suora, sivusta tuleva aalto oli mielestäni haastavin tämän retken aikana. Pidin uimista hyvinkin mahdollisena, mutta ryhmä suoriutui mallikkaasti ja ilman ongelmia Veskoniemeen.
Veskoniemessä pakkasimme autot edelleen jonkinmoisessa sateessa ja ajoimme Ivalon kautta Saariselän Kiilopäälle. Kahvila-Ravintola Kiilopäässä oli tarjolla maittavahko keittolounas. Lounaan jälkeen peseydyimme ja nautimme löylyistä Kiilopään saunassa. Saunan lämmössä oli vielä hauska summata tehtyä retkeä porukalla. Ryhdikkäimmät ryhmän jäsenet kävivät myös uimassa läheisessä purossa.
Kiilopäältä ajoimme Sodankylään ja pistäydyimme kaupassa. Marjukka erkani omalla autollaan ryhmästä ja jatkoi matkaansa Levin suuntaan. Autoilimme jäntevän määrätietoisella ryhdillä, yhden syömisen taktiikalla Ouluun. Siellä yövyimme idyllisessä Cafe Hostel Huvilassa, 1800 – luvun lopulla rakennetussa puuhuvilassa. Olimme hostellin ainoat asukkaat ja yövyimme kahdessa-kolmessa useamman hengen huoneessa.
9. päivä Oulu – Helsinki
Retken viimeinen päivä oli puhdasta autoilua Oulusta Helsinkiin. Lapissa on runsaasti hienoja kohteita sekä järvillä, että joissa. Lapissa melomisen hintalappu syntyy juurikin järkyttävistä välimatkoista ja autoilun puuduttavuudesta. Mutta maksettava on, jos meloa haluaa. Helsinkiin saavuimme klo 5 ruuhkan tietämillä. Purimme kaluston vajalle ja teimme välttämättömimmät huoltotoimet. Seuran pääretki 2024 Inarijärvelle oli taputeltu.
Retken kokonaismatka oli 199 km. Monet meloivat lisäksi iltalenkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti