Pääretki Inarijärven kierros (199km) 24.6.-2.7.2024

 Pääretki Inarinjärven kierros 24.6.-2.7.2024

Ma 24.6.2024 Helsinki-Rovaniemi

Maanantaiaamuna lähdettiin matkaan pakettiautolla ja yhdellä henkilöautolla, ajoimme hieman vaihdellen autoissa istumajärjestystä aina Rovaniemelle asti, jossa tapasimme Marjukan, joka oli tullut paikalle suoraan oma kajakki autonsa katolla.Rovaniemellä yövyimme Santa Sport -nimisessä hotellissa.

Pakettiauto valmiina lähtöön Teron tarkastaessa kuormaa

Ti 25.6.2024 Veskoniemen venesatama - Kaikunuoran autiotupa, 16km 

Herätys aikaisin ennen klo.7, josta menimme odottamaan aamupalabuffetin aukeamista. Aleksei ja Jani saapuivat jonottamaan paikalle ajoissa, mutta paikalla olivatkin jo Tero ja Tuomas, jotka kertomuksen mukaan olivat olleet paikalla jo pidemmän aikaa.

Aamupalan jälkeen oli jäljellä vielä usean tunnin ajomatka Inariin Veskoniemen venesatamaan, matkalla pysähdyimme syömään Ivaloon, josta seurueeseen liittyi vielä Asko, joka oli ollut jo alueella retkeilemässä, ruokailussa oli pientä jännityksen tuntua Janin onnistuttua saamaan ruokaa väärään kurkkuun. Ruokailun ja kauppareissun jälkeen ajoimme viimein lähtöpaikalle, jossa alkoi viimein kajakkien pakkaus retkelle, tunnelma oli hilpeä ja kaikki odottivat innolla vesille pääsyä. Matkalla näkyi muutamia poroja, joita kuvattiin innokkaasti.

Retken alussa kajakin pakkaus on hankalaa ja kaikkia tavaroita ei meinaa saada mahtumaan mukaan, muutaman retkipäivän jälkeen tavarat sujahtavat helposti omille paikoilleen. Lämpötila oli ensimmäiselle päivälle miellyttävä noin 20C ja keli lähes tyyni.

Kun kajakit saatiin lähtövalmiiksi alkoi lähdimme melomaan kohti pientä saarta, jossa sijaitsi Kaikunuoran autiotupa. 

  

Kuvassa tupa häämöttää metsikön keskellä

Autiotupa oli siisti ja siellä oli tarjolla kaasuliesi ruuan valmistukseen sekä ulkona polttopuita ja nuotiopaikka.

Rantaa saavuttuamme, tutustuimme yöpaikkaan, Sanna, Timo ja Tuomas päättivät yöpyä ulkona omissa teltoissa, kun taas loput meistä jäivät nauttimaan autiotuvan lämmöstä.

Leirin pystytyksen jälkeen jäi aikaa nuotiolla istumiseen ja ruoanlaittoon.

Maisemia leirinuotiolta, ilta oli lämmin ja sääksetön.

Ilta kului mukavasti leirinuotiolla, jossa paistettiin makkaraa ja ihmeteltiin Marjukan pinkkiä puukko ja tutkittiin kartasta seuraavan päivän melontareittiä, nukkumaan siirryttiin ajoissa vaikkakaan ilta ei tunnu illalta kun aurinko ei kesällä laske ollenkaan pohjoisessa.

Keskiviikko 26.6. Kaikunuora - Pisteri 41km 26.6.

Ensimmäinen aamu Inarinjärvellä valkeni yhtä kauniina kuin mitä iltakin oli ollut. Paitsi eihän se aamu mihinkään valjennut, koska aurinko oli paistellut koko yön. Itselleni yöttömän yön kokeminen tapahtui nyt ensimmäistä kertaa, ja olikin hyvä että ensimmäiset yöt nukuimme autiotuvassa, jossa silmät malttoi pitää yöllä ummessa, toisin kuin ensimmäisenä telttayönä, jolloin oli jätettävä teltan ulkokangas laittamatta, ja päivystettävä auringon liikkeitä niin pitkään, että saattoi havaita auringon kääntyneen noususuuntaan ilman horisontin alle vajoamista. Käsittämätön juttu tuokin!

Autitupa oli muutenkin palvellut meitä mainiosti. Oli aivan mahtavaa saada pötkähtää uupuneena valmiiseen majoitukseen, jossa kaiken lisäksi tarjolla oli kaasuliesi ynnä muut mukavuudet. Näitä voi todellakin lämpimästi suositella. 

Ensimmäinen päivän melontaetappimme kohdistui Kärppäsaaren autiotuvalle lounasta tekemään. Melontasää oli upea, ja Kärppäsaaren tupa suojaisine miljöineen todella houkutteleva. Täälläkin olisi voinut hienosti yönsä viettää. Lounaan teossa olin onneksi varautunut siihen, että tuolloin ei kannata elätellä toiveita rauhallisesta trangiahetkestä, vaan lounas on esivalmisteltava aamupalan yhteydessä, tai vaihtoehtoisesti tyydyttävä pussiruokiin. En nimittäin koko viikon reissun aikana lakannut ihmettelemästä sitä, kuinka ripeästi reissumme eräkonkarit hoitivat kaikki siirtymis- ym toimet, mitä taukokäytänteisiin tulee. Oli nimittäin aika useaankin kertaan niin, että muun muassa reipas retkenvetäjämme oli jo pystyttänyt trangian, valmistanut lounaansa, ja istui lusikka kourassa ruokaa syöden, kun minä vasta kaivelin ruokatervikkeitani kajakin uumenista. Itse edistin omia taukoruokailuitani aina pienessä paniikissa, etten joutuisi odotuttamaan porukkaa. 

Kärppäsaaren jälkeen alkoi varsinainen melonta kohti Pisterin tupaa Inari-järven pohjoispuolelle, isompia selkiä ylittäen. Joku pienempi taukopaikka matkallemme toki tähänkin sattui, ja ehkä jo tänä reissupäivänä lanseerattiin käsite Naisten niemi. Monasti nimittäin kävi niin, että me naiset, Sanna ja minä, panostimme sen ihan kauneimmat taukopaikan valintaan, ja päädyimme kajakeinemme muutaman kymmenen metrin päähän miesjoukosta, kulloisenkin kauneimman niemen nokkaan, siis Naistenniemeen. 

Sääennuste oli povannut meille isoille ylityksillemme tuulisempaa keliä, ja täytyy tunnustaa että vähän jänskätti, odottihan meitä muun muassa yli  10 km Vasikkaselän ylitys, missä aallot olisivat saattaneet äityä aikamoisiksi, mikäli tuuli olisi sopivasti päässyt puhaltamaan selkää pitkin. Toiveemme oli kuitenkin ollut tyyni keli, ja niin vain kävi, vastoin kaikkia ennusteita, että tämä, kuten niin moni muukin toiveemme tuolla reissulla toteutui. Teimme isoimman ylityksen lähes pläkätyynessä, kauniissa pilvipoutasäässä. Tämän ylityksen aikana tosiaankin ymmärsi, miksi jotkut kutsuvan Inarinjärveä Lapin mereksi. Paikka paikoin kun horisontissa ei näkynyt vastarantaa laisinkaan. Upeaa!

Päivän viimeinen ylitys, 10 kilometrin Vasikkaselkä oli aikamoinen ponnistus, varsinkin kun siinä oli kyseessä päivän kilometrit nro 30-40, eikä kroppa ollut vielä oikein tottunut noin pitkiin melontapäiviin. Pisterin kämpälle saapuminen tuntui siis varsin autuaalliselta kokemukselta. Kämpän ympäristö oli kosteampi ja hyttysrikkaampi kuin edellisten kämppien tienoot, mutta kyllähän se taas kelpasi hyödyntää metsähallituksen meille upeasti tarjoilemia fasiliteetteja. Täällä kohteessa useampi meistä uskaltautui myös uintireissulle viileään, mutta huikean puhtaaseen Inarin veteen. 

Aikamoinen melontapäivö tämä, itselleni ehkä tähänastisen melontaurani pisin. Mutta tämmöisen päivän jälkeen mieli on todella tyytyväinen ja onnellinen. Päivä tarjosi upeita maisemia, mukavia jutusteluita kanssamelojien kanssa, sekä sopivasti fyysistä rasitusta, josta kaikki kuitenkin urheasti ja upeasti selvisimme.

        Ensimmäinen lounas maastossa. Kärppäsaaren erätuvan pihamaalla.

        Tyynen Lapin-meren ylitystä

        Reissussa tuli monta kertaa sanottua, että aina kannattaa toivoa. Tämmöistä keliä saa, kun muistaa toivoa, vaikka ennuste olisi kuinka kovia tuulia povannut.

Torstai 27.6 Pisteri- Iso-Saunari (Partakon leirintäalue) 37km

Aamu alkoi tyynessä ja aurinkoisessa säässä edellisen illan pienen sateen jäljiltä. Aamukahvin keittoa laiturilla täydessä hiljaisuudessa, samalla västäräkin ruokintatouhuja seuraillen. Kenttää ei puhelimessa ollut, että olisi päivän sääennustetta päässyt tarkastamaan. Aamun perusteella vaikutti kuitenkin lupaavalta. Tälle päivälle melontaa olisi tiedossa 34 km. Eilinen 41km tuntui selässä jäykkyytenä.

Seitsemän maissa aamupalaseuraa alkoi ilmestyä laiturille. Aamupalat ja pakkaukset hoidettuamme suunnattiin kohti Kuuvan kanavaa. Kanavan suulla tapasimme Herra Kuuvan pojan tyttären lapset, varttuneita jo hekin. Kertoivat että Kanava on kaivettu 1910 ja kaivuutyö kesti 10 vuotta. Herra Kuuva ryhtyi urakkaan lyhentääkseen venematkaansa. Muutkin saivat käyttää kanavaa maksua vastaan.

Kanavalta suuntasimme kohti Kotkaniemen lounaspaikkaa ja edelleen kohti Partakkoa. Tarkoitus oli yöpyä Partakon leirintäalueella, mutta paikalle päästyämme kävi ilmi, että kyseinen leirintäalue oli ollut toiminnassa viimeksi vuosia sitten. Onni sinänsä, koska paikalle oli löytänyt meidän lisäksemme myös valtava joukko mäkäräisiä. Matkamme siis jatkui eteenpäin ja yöpymispaikan löysimme Saunarin saarilta. Siellä köllähdimme telttoihimme suopursujen tuoksuttamaan varvikkoon, yöttömän yön uneen.

Yötön yö Iso-Saunarilla klo 1.40. Kuva Asko Lindén

Sää oli mukava ja tuuli vaihteleva, mutta maltillinen.

La 29.6 päivä 5 Aittalaassa-Ukko-Hautuumaasaari-Pielpavuono (Pielpajärven erämaakirkko)-Inari Camping

Iloinen seurue heräsi Aittalaassa-saaressa ja joka-aamuinen lähtörumba laitettiin taas käyntiin. Aamun surullinen uutinen oli, että minun kajakin eturuumasta löytyi kuollut hiiri.

Hän antoi kaikkensa. Kuva Tero

Vesiparlamentti päätyi mietinnössään viidentoista minuutin aikataulun jätätykseen. Rantaparlamentti yhtyi lopulta Vesiparlamenttiin ja päivän melonta voitiin aloittaa. Kierrettiin Ukko (Ukko on Inarilaisten pyhä saari, jonka jyrkänteellä on uhrattu jumalille ainakin luita ja ilmeisesti verta. Englantilainen Sir Arthur Evans, myöhemmin tunnettu Knossoksen löytäjänä, teki nuorukaisena saarella kaivauksia 1873 ja löysi luolasta Itä-Venäjältä Kama-joen alueelta peräisin olevan ohimorenkaan, joka oli noin 1200-luvulta.) Seuraavaksi kierrettiin Hautuumaasaari, jonne vielä 1800-luvulla haudattiin vainajia, lopulta vainajat alettiin hautaamaan Inarin kirkkomaahan, kun kovaan kiviseen saareen ei saatu ruumiita tarpeeksi syvälle ja pedot kaivoivat hautoja. Inaria kohti meloessa nähtiin Jaamissuaretissa (Vanha Hautuumaasaari) lisää ristejä saaressa.  

Ukko ja Jussi. Ukko-Jussi. Jussi-Ukko. Kuva Tero

Melottiin sisään Piepavuonoon Pielpavuonon kodalle ja siitä kolmisen kilometriä polkua ja pitkospuita pitkin kävellen Pielpajärven erämaakirkkoon (jonne minä unohdin golla-puhelinpussi-lompakon, lompakko tuli sitten omaa kyytiä suoraan Inari Campingiin. Kiitos avuliaitten automatkalaisten.) ja takaisin rannalle.

Kuva seurakunnasta. Kuva Tero 

Kello oli jo kolme kun lähdettiin melomaan Inarin keskustaa kohti, heti rannan tuntumassa iski ukkonen lahden vastarannalla. Etukäteen oli luvattu iltapäiväksi mahdollisia ukkospuuskia, mutta onneksi ei osunut matkan aikana ukkoskuuroa juuri kohdalle, Pielpavuonosta ulos tullessa oli toki vastatuulta. Melontaseurue lähestyi Inaria ja Jussi ja Timo olivat jo kaukana vasemmalla rannalla, syystä, että leirintäalue oli merkattu vähän epäselvästi karttaan eikä vedestä ollut helppo selvittää, missä se oikeasti oli.

Inarin kirkon päällä näkyy valonsäde, tuonne on ilmiselvästi ihmisen tarkoitus mennä. Kuva Tero

Lopulta ymmärsimme, että leirintäalueelle päästäksemme meidän pitää meloa vähän Inarijokea ylävirtaan joten suuntasimme sillan suuntaan. Aivan joen suistossa alkoi kuulua melkoista pärinää ja yhtäkkiä vesitaso ilmestyi joen suulle. Vesitaso ei paljoa nousukiitoa tarvitse ja se ylitti ryhmän varmaan kymmenen metrin korkeudessa noustessaan ilmojen teille (ja tätä tilannetta ei sitten kukaan ehtinyt enää kuvata, sarjaa ne parhaat luontokuvat.).

Yöksi nousimme rannalta Inari Campingiin (noin puolet kajakeista teltan viereen ja puolet oli rannalla yötä) ja illalla Bar Papanaan pizzalle ja oluelle sekä kauppaan, lahjatavara Näkkäläjärveen sekä ruokakauppaan.

Pizzaa odotellessa ehdittiin jo puhumaan mäkäräisen puremista (vasemmalta Sanna, Jani, Jussi, Marjukka, Timo, Tuomas) Kuva Tero

Lauantai-illan huumaa Inarin ratilla. Kuva Tero

Päivä 6. Inari-Suovasaari, sunnuntai

Hyödynnettiin vielä Inarin palveluita ja osa kävi syömässä hotelliaamiainen kylällä.

Matkaan lähdettiin ripeästi aamulla ja lähtöä edisti kiusallinen määrä mäkäräisiä, jotka pääsivät puremaan kaikesta suojautumisesta huolimatta.
Hyvä huomioida, että itikat voivat olla todellinen riesa, jos niitä sattuu kohdalle tällaiset määrät ja silloin niiltä suojautumiseen tulee suhtautua vakavasti.

Tuhdilla aamiaisella jaksoi hyvin ja kunnollista lounastaukoa ei tarvinnut pitää. Melonta sujui muutenkin helposti pienessä myötätuulessa ja pilvisessä, mutta lämpimässä säässä.

Perillä Suovasaaressa oltiin jo yhden pintaan. Päätettiin syödä ensin ennen leirin pystytystä ja samalla voitiin pohtia, jatketaanko vielä tänään matkaa seuraavaan paikkaan, kun aikaa on hyvin ja keli suotuisa.
Lounaan jälkeen päätettiin kuitenkin jäädä leiriytymään Suovasaareen. Ainakin on aikaa reilusti huollolle ja palautumiseen. Pidetään muutenkin kiinni suunnitellusta aikataulusta ja seuraavalle päivälle oli myös tiedossa kohtuullinen matka eikä sitä ollut tarvetta alkaa lyhentämään.

Mukavaa, rauhallista yhdessäoloa. Iltapäivällä osa kävi vielä melomassa lähiympäristössä ja saaressa oli myös hyvä käydä kävelyllä.

Mukava päästä takaisin metsään yöpymään omaan rauhaan leirintäalueella vietetyn yön jälkeen.

7. päivä Suovasaari - Lehtisaari (Korkea-Maura) 25 km

Suovasaarella lähdimme sovitusti liikkeelle odotettavissa olevan lyhyemmän päivämatkan takia vasta kymmeneltä aamulla. Reitti kulki aluksi Suovasaarten välissä kauniissa mänty-kalliomaisemassa kohti itää kohti Korkea Petäjäsaaren ja Leviä Petäjäsaaren välistä vesialuetta.

Petäjäsaaren tuvalla pidimme lounastauon ja osa käytti tuvan kaasukeitintä sekä söi tuvalla, mutta suurin osa kuitenkin ruokaili ulkona, koska olihan sää kaunis ja aurinkoinen ja tuuli varsin leuto.

Lounaan jälkeen kiersimme Petäjäsaaren pohjoispään ja käännyimme kohti etelää ja tähyilimme Hillasaarten kohdalla Kaikunuoran suuntaan, jossa olimme olleet ensimmäisenä päivänä yötä. Tupa ei kuitenkaan näkynyt näin kaukaa. Moossinaselän ylitys sujui rauhassa, koska tuuli oli suotuisa ja pian näkyi Korkea-Mauran siluetti, joka nimensä mukaisesti korkeampana auttoi suunnistamaan kohti jääluolan nähtävyyspaikkaa. Lehtisaarten ohi meloessamme, huomasimme parikin sopivaa yöpaikkaa.

Korkea-Mauran ranta luolan kohdalla ei näyttänyt yöpymisen kannalta erityisen miellyttävältä. Hetken etsimme jääluolaa, joka olikin hieno kokemus. Portaat laskeutuivat luolaan, jonka pohjaa peitti jääkerros. Osa käveli jään yli luolan toiselle aukolle, josta pienen pujottelun jälkeen pääsi lävitse.

Sen jälkeen palasimme Lehtisaaren puolelle noin puolen kilometrin päähän, jossa löytyi vanha nuotiopaikka.

Sääennusteet lupasivat illalla alkavaa sadetta, mutta sitä ennen oli mukava laitella ruokaa nuotiolla. Timo tarjosi räiskäleitä - perinteistä nuotiopaikkaruokaa! Pari ahkerinta melojaa kävi heittämässä illalla vielä lenkin päivämelonnan lisäksi. Illan sade ajoi ryhmän telttoihinsa. Huomasin että aamupalaa varten olisi kannattanut ottaa telttaan kaikki tarvikkeet matkaan, koska aamulla sateessa niitä ei ollut erityisen hauskaa kaivella kajakin kätköistä.

8. päivä Lehtisaari – Veskoniemi 7km

Viimeisen melontapäivän aamu Lehtisaaressa oli tihkusateinen.  Lehtisaaressa ei ollut varsinaista tulipaikkaa, joten aamiaista viriteltiin telttojen lähettyvillä ja apsideissa.  Päivän melontamatka oli vain reilun tunnin siirtymä Veskoniemeen. Liikkeelle piti kuitenkin päästä hyvissä ajoin, koska edessä oli pitkä päivä ja vielä autoilu Ouluun yöpymään. Ryhmämme vesillelähdöt aamuisin sovittuna ajankohtana olivat sujuneet verraten vaihtelevalla menestyksellä, mutta retken edetessä kuitenkin kehittyen parempaan. Viimeisenä aamuna toiminta oli hioutunut maksimiinsa ja pääsimme kuin pääsimmekin ensimmäistä kertaa lähtemään sovittuna ajankohtana. Kehitys kehittyy! Melontareittimme oli suhteellisen suojainen ja pääosin saarten reunoja sivuava, mutta tuuli oli kohtalainen ja jotain seläntapaista ylitettäessä suora, sivusta tuleva aalto oli mielestäni haastavin tämän retken aikana. Pidin uimista hyvinkin mahdollisena, mutta ryhmä suoriutui mallikkaasti ja ilman ongelmia Veskoniemeen.

Veskoniemessä pakkasimme autot edelleen jonkinmoisessa sateessa ja ajoimme Ivalon kautta Saariselän Kiilopäälle. Kahvila-Ravintola Kiilopäässä oli tarjolla maittavahko keittolounas. Lounaan jälkeen peseydyimme ja nautimme löylyistä Kiilopään saunassa. Saunan lämmössä oli vielä hauska summata tehtyä retkeä porukalla. Ryhdikkäimmät ryhmän jäsenet kävivät myös uimassa läheisessä purossa.

Kiilopäältä ajoimme Sodankylään ja pistäydyimme kaupassa. Marjukka erkani omalla autollaan ryhmästä ja jatkoi matkaansa Levin suuntaan. Autoilimme jäntevän määrätietoisella ryhdillä, yhden syömisen taktiikalla Ouluun. Siellä yövyimme idyllisessä Cafe Hostel Huvilassa, 1800 – luvun lopulla rakennetussa puuhuvilassa. Olimme hostellin ainoat asukkaat ja yövyimme kahdessa-kolmessa useamman hengen huoneessa.

9. päivä Oulu – Helsinki

Retken viimeinen päivä oli puhdasta autoilua Oulusta Helsinkiin. Lapissa on runsaasti hienoja kohteita sekä järvillä, että joissa. Lapissa melomisen hintalappu syntyy juurikin järkyttävistä välimatkoista ja autoilun puuduttavuudesta. Mutta maksettava on, jos meloa haluaa. Helsinkiin saavuimme klo 5 ruuhkan tietämillä. Purimme kaluston vajalle ja teimme välttämättömimmät huoltotoimet. Seuran pääretki 2024 Inarijärvelle oli taputeltu.

Retken kokonaismatka oli 199 km. Monet meloivat lisäksi iltalenkkejä.