USA:n melontaolosuhteita voi hyvin verrata Suomeen
USA:ssa tilastoidaan ansiokkaasti vesilläliikkumisen turvallisuudesta. Tässä selvityksessä on luokiteltu erikseen avokanootit (jatkossa kanootti), kajakit ja SUP-laudat. USA:ssa on rannikkoa, suuria järviä, jokia ja koskia. Pohjoisessa on erittäin kylmä talvi. Etelässä riittää lämpöä ja melontamahdollisuuksia ympäri vuoden. Kartassa näkyvien punaisten pisteiden suuruus kertoo useammasta onnettomuudesta samassa paikassa.
Tässä tutkimuksessa on eroteltu vuokrakalusto ja oma melontakalusto, mutta onnettomuustilastojen kannalta en katsonut tätä melonnan osalta tarpeelliseksi. Merkittävästi suurin osa onnettomuuksista tapahtui omalla melontakalustolla.
Toinen pieni harha analyysissa on tilastointitapa, jossa suurin osa datasta käsittelee alusten lukumäärää, mutta loukkaantumiset ja kuolemantapaukset tilastoidaan henkilöinä. Melonnan tapauksessa lukumäärät osuvat melkein kohdalleen, mutta ei aivan. Kaikista vesilläliikkumisen onnettomuuksista valtaosa tapahtuu 1-2 hengen miehistölle.
Valitettavasti tilasto ei kerro eri melonta-alusluokkien onnettomuusriskejä. Emme tiedä kuinka monta kanoottia, kajakkia ja SUP-lautaa on ollut liikkeellä. Vanhemmissa tilastoissa ei ole eroteltu SUP-lautoja, joten se on kasvava melontamuoto. Melontaonnettomuuksien suhteellinen osuus on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan laskussa USA:ssa, mutta valitettavasti SUP-lautojen onnettomuusosuus on kasvussa ja se on täsmälleen yhtä paljon kuin kanoottien ja kajakkien vähentynyt osuus. Eli kokonaisuudessaan melontaonnettomuuksien suhteellinen osuus on muuttumaton, jos ja kun SUP-melonta lasketaan mukaan.
Mikä oli keskeisin syy melontaonnettomuuksille?
Ylivoimaisesti suurin onnettomuusriski liittyi vaarallisiin melontavesiin. Kyseessä on suojattomat avoimet melontavedet, virtaavat vedet ja kosket. Pelkästään kylmä melontavesi voi tehdä olosuhteista vaarallisen. USA:n rannikolla on vuorovettä, joka muuttaa suojaistenkin melontavesien luonteen vaaralliseksi nopeasti. Vuorovesi voi vaikuttaa jopa yli 100 km sisämaahan muuttaen jokien virtaussuunnan ja luonteen jopa koskityyppiseksi seisovine aaltoineen. Vaarallisia ovat myös rakennetut tai luonnon muodostamat aaltoja heijastavat tai vaarallista virtaa muodostavat rannat tai vesialueet.
Melojan kokemattomuus oli merkittävä riskitekijä. Kaikista vesilläliikkumisen onnettomuuksista selvitettiin vesilläliikkujien saama koulutus. Peräti 2/3 onnettomuuksiin joutuneista ei ollut saanut mitään koulutusta aluksen hallintaan ja olosuhteisiin. Periaatteessa tämä on mahdollista Suomessakin, sillä 90% melojista eivät kuulu melontaseuroihin, joissa jäsenten peruskoulutus on hoidettu pääsääntöisesti vastuullisesti ja hyvin.
Merkittävästi melojan harkintaa heikensivät myös alkoholin käyttö ja virheellinen sään arviointi.
Taulukko 1. Melontaonnettomuuksien juurisyyt aluksittain.
Silmiinpistäviä juurisyiden eroja alusluokkien välillä ovat mielestäni seuraavat asiat: kajakeilla lähdetään helpommin vaarallisille vesille, uhmataan säätä ja huomio keskitetään muuhun kuin turvalliseen melontaan. Kanootit on helpompi lastata vaarallisesti. SUP-melojien kokonaismäärä on pieni verrattuna muihin melojiin, mutta heillä ei ole käsitystä vesilläliikkumisen säännöistä ja ajautuvat onnettomuuksiin. Havainnot Helsingin vesillä kertovat täsmälleen samasta asiasta. Tilasto ei kerro mitään läheltä piti -tilanteista, joita on varmasti todella paljon.
Kaatumiset aiheuttavat eniten vakavia onnettomuuksia
Joka toinen melojan loukkaantumiseen tai kuolemaan johtanut onnettomuus johtui kaatumisesta. Edellisessä taulukossa 1 esitellyt juurisyyt aiheuttivat kaatumisen 49%:ssa onnettomuuksista. "Pudonnut yli laidan" voi tarkoittaa perinteistä virtaamisyritystä tms järjetöntä operaatiota. "Poistuminen aluksesta" voi tarkoittaa maihinnousua tai veteen laskeutumista virkistystarkoituksissa. "Työnnetty aluksesta" tarkoittaa vedenvaraan ja onnettomuuteen johtanutta "kaveriapua".
Kaikista onnettomuuksista kuolemaan johti peräti 52,5% ja loukkaantumiseen 47,5%. Minusta loukkaantumisten määrä kuulostaa todella pieneltä suhteessa kuolemantapauksiin. Ilmeisesti monessa loukkaantumistapauksessa ei ole tarvittu viranomaisapua, ja siksi tapaukset ovat jääneet tilastojen ulkopuolelle.
Hukkuneista peräti 22-24% oli pukenut melontaliivit
Moni ihmettelee miten melontaliivit päällä voi hukkua. Melontaliivit eivät ole pelastusliivien veroisia. Ne eivät kannattele kasvoja veden päällä tajuttomuustilanteessa, kovassa virrassa tai aallokossa. Kylmä vesi voi aiheuttaa refleksin vetää nopeasti henkeä. Kaatumisessa tai sopivalla hetkellä kelluessa kasvoihin osuva vesi voi joutua keuhkoihin. Kylmä vesi voi jähmettää suun ympärillä olevat lihakset ja suun sulkeminen ei onnistu normaalisti. Voit havaita tämän kovalla pakkasella ulkoillessa, kun suojaamattomilla kasvoilla puhuminen muuttuu vaikeammaksi.
Taulukko 3. Melojien hukkumiskuolemat.
Joka kuudes melojan kuolemantapaus ei johtunut hukkumisesta
Melojan kuolinsyy jää yllättävän usein tuntemattomiksi. Sydänkohtauksen saaneista kahdella oli melontaliivit ja kolmella ei. Aiheuttiko kova ponnistelu sydänkohtauksen ennen kaatumista vai vasta veden varassa? Trauma tarkoittaa fyysistä vammaa onnettomuustilanteessa. Päähän kohdistunut osuma voi vammauttaa tai aiheuttaa tajuttomuuden.
Taulukko 4. Melojien kuolinsyyt.
Olen aikaisempien USA-raporttien yhteydessä ihmetellyt hypotermiakuolemien vähäistä määrää. Meillä turvallisuuskoulutuksessa sitä korostetaan paljon, vaikka se ei asiallisesti kuulukaan esimerkiksi EA1-opintokokonaisuuteen. Hypotermian merkitys avautuu vasta, kun perehdymme vuoden 2019 raportissa eriteltyihin melojien vammoihin, jotka eivät aiheuttaneet kuolemaa.
Hypotermia on todellinen riski melojalle
Vammojen tarkastelussa kannattaa palauttaa mieliin onnettomuuksien juurisyyt taulukosta 1. Kokonaisuudessaan melojan tai ryhmän huono harkinta kattaa yli 2/3 kaikista onnettomuuksien juurisyistä. Hypotermian ymmärtäminen melontariskiksi on lähes mahdotonta kokemattomalle melojalle. Etenkin jos ja kun 2/3 onnettomuuksiin joutuneista melojista ei ole saanut mitään melontakoulutusta.
Taulukko 5. Melojien vammat ei-kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa.
Huomionarvoista on SUP-melojien olematon riski hypotermiaan. Tähän vaikuttaa se, että moni SUP-meloja menee vesille ottamaan aurinkoa hyvissä olosuhteissa. Toisaalta SUP-laudalta pudonneen on erittäin helppo ja nopea nousta takaisin laudalle. SUP-meloja ei jää veden varaan kuin muutamaksi sekunniksi. SUP-lauta on aina kiinnitetty karkuremmillä melojaan, joten tuuli tai aallokko ei voi viedä lautaa pois uimarin luota.
Erikoinen havainto loukkaantuneiden SUP-melojien vähäinen osuus verrattuna menehtyneisiin SUP-melojiin. Kun kanootti- ja kajakkiluokissa suhde on noin 1:1, niin SUP-melojilla 1:5 eli menehtyneitä on 5-kertainen määrä loukkaantuneisiin nähden, kun pelastusviranomaisia on tarvittu paikalle!
Meloja tarvitsee hyvää harkintaa
Tämän raportin perusteella meloja tarvitsee etenkin hyvää harkintaa. Tuoreen melojan kannattaa meloa paljon kokeneiden melojien kanssa ja oppia turvallista melontaa erilaisissa olosuhteissa laajentaen reviiriään tietotaidon karttuessa.
Hyvä ystäväni, maakrapu, opetti minulle tänä kesänä "ettei kannata mennä merta edemmäs melomaan". Olosuhteiden tunteminen on melontaturvallisuuden lähtökohta ja vaatimus.
Risto Lehtinen
MeVe turvallisuuspäällikkö 2019-2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti