Voimistuvat tuulet haastavat melaveikkoja entistä useammin

 

Pidempään melontaa harrastaneet melaveikot ovat havainneet yhä useammin esiintyvät kovat tuulet ja aallokot Suomenlahdella. Tuoreelle jäsenelle olosuhteet ovat entistä merkittävämpi haaste. Tässä selvityksessä on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen avointa dataa. Dataa on jalostettu normaalin melontakauden (toukokuu-syyskuu), eri vuorokauden aikojen, 12 osaan lohkottujen ilmansuuntien ja melontavajamme käyttöajan mukaan (klo 6-22).

Käytetyt tilastolliset luokitukset

Mittausdata on kerätty tuntitasolla siten, että täyttä tuntia edeltävän 10 minuutin jakson mittausten keskiarvo kuvaa koko tuntia. Satunnaisesti puuttuvat mittaustulokset vääristävät tilastoja vain marginaalisesti. Mittausasemana on käytetty Kumpulan säähavaintoasemaa kattavimpien mittausten takia. Valitut luokitukset ovat:

• tuulen suunta on pyöristetty lähimpään 30° lohkoon. 0° tarkoittaa pohjoisesta tulevaa tuulta.
• melontakausi kattaa vain jakson 1.5 - 30.9
• vuorokauden ajat ovat aamu (klo 6.00-9.59), puolipäivä (klo 10.00-13.59), iltapäivä (klo 14.00-17.59), ilta (klo 18.00-21.59) ja yö (klo 22.00-5.59)
• minimissään kohtalainen tuuli (5,5+ m/s), jolloin isompiin aaltoihin alkaa muodostua kuohua.

Tuulen suunta ja nopeus eri vuorokaudenaikoina

Kuva 1. Tuulen keskinopeus ja suunta eri vuorokaudenaikoina.

Tuulta ja aallokkoa arastelevan olisi fiksuinta meloa yöllä. Vajalla tämä ei onnistu. Melontaretkellä voi joutua tuulen vangiksi. Ainoa järkevä eteneminen voidaan ehkä tehdä yöllä. Kajakkivalolle on siis käyttöä muulloinkin kuin kuutamomelonnassa. 

IS	0-Yö	1-Aamupäivä	2-Puolipäivä	3-Iltapäivä	4-Ilta	Yhteensä
0	3,3	2,8	4,3	4,8	3,8	3,6
30	2,9	2,9	3,8	4,2	4,3	3,2
60	2,7	3,1	4,1	4,8	3,5	3,3
90	3,8	4,1	5,0	5,4	4,4	4,5
120	3,0	3,6	3,4	4,2	3,4	3,5
150	3,4	3,8	3,6	3,7	3,3	3,6
180	4,5	4,9	4,8	4,7	4,5	4,6
210	4,5	4,8	5,3	5,8	5,0	5,1
240	3,9	4,0	4,4	5,2	4,5	4,2
270	4,0	3,3	4,8	6,3	5,1	4,3
300	3,6	3,0	4,1	4,3	3,6	3,6
330	3,1	3,1	4,4	4,9	4,5	3,6
Yhteensä	3,7	3,6	4,6	5,1	4,4	4,2

Kuva 2. Kaavion (Kuva 1) perusteena oleva data.

Vajalla paras aika meloa on aikainen aamu alkaen klo 6. Melontakauden aamuista joka viides oli täysin tyyni (tuulen nopeus alle 2 m/s). Tuuli voimistuu yllättävän nopeasti ennen puolta päivää ja jatkaa kiihtymistään suuntaa vaihtaen iltapäiväksi. Usein illalla tuuli tyyntyy yötä kohti. Toiseksi paras vaihtoehto on myöhäinen iltamelonta klo 20-22 välillä.

Kohtalainen tuuli alkaa muodostaa vaahtopäitä

Kuva 3. Vähintään kohtalaisen tuulen (5,5+ m/s) tuntimäärät melontakaudella (klo 6-22).

Reipasta lounaistuulta kertyi Vajan aukioloaikana yli 100 tuntia. Jätkäsaaren ja Hernesaaren sataman edustalla tämä tarkoittaa sellaista ristiaallokkoa, joka on syytä kiertää. Kaatumisriski ei ole pahin asia, vaan se ettei kovassa aallossa olevaa kajakkia helposti huomata, sillä kajakki on piilossa aaltojen takana suurimman osan aikaa. Toiseksi yleisimmin kova tuuli tuli idästä. Lauttasaaren eteläpuolelle voi päästä helposti, mutta sitten alkaakin sivuaallokko kasvaa nopeasti. Tästäkin kaaviosta paljastuu, kuinka hyvä on meloa ulkona aikaisin aamulla klo 6-10, vaikka päivän tuuliennuste olisi kova.

Elokuu oli melontakesän paras kuukausi 

Tunti	5	6	7	8	9	Yhteensä
6	3,6	3,2	3,4	3,0	4,2	3,5
7	3,5	3,1	3,7	2,8	4,4	3,5
8	3,4	3,5	3,7	2,8	4,6	3,6
9	3,8	3,6	4,0	3,0	4,6	3,8
10	4,2	4,1	4,1	3,3	4,9	4,1
11	4,4	4,1	4,8	3,6	5,2	4,4
12	4,8	4,7	5,1	3,9	5,2	4,7
13	5,1	4,9	5,4	4,3	5,5	5,1
14	5,1	5,2	5,3	4,4	5,8	5,2
15	5,0	5,2	5,6	4,5	5,6	5,2
16	5,2	4,7	5,7	4,7	5,3	5,2
17	4,8	4,7	5,5	4,8	5,4	5,0
18	4,8	4,2	5,5	4,8	5,2	4,9
19	4,1	4,4	5,0	4,4	4,9	4,5
20	3,9	3,9	4,8	3,6	4,8	4,2
21	4,1	3,3	4,5	3,5	5,0	4,1
22	3,8	3,1	4,2	3,3	4,8	3,9
Yhteensä	4,3	4,1	4,7	3,8	5,0	4,4

Kuva 4. Melontakauden 2020 keskituulen nopeudet Vajan aukioloaikoina eri kuukausina.

Yhteensä-sarake kertoo karusti sen, että vuorokauden tuulisimmat ja aallokkoisimmat hetket koetaan klo 13-18 välisenä aikana. Ja kuvasta 1. näkee, että silloin yleensä tuulee lounaasta tai lännestä.

Kuva 5. Kuvan 4 data kaaviona. 

Kesällä 2019 kesäkuu oli ehdottomasti tuulisin melontakuukausi ja heinäkuu vähätuulisin. Tänä vuonna 2020 osat olivat päinvastoin. Sama vastakkaisuus osui syyskuulle. Vuosi sitten syyskuu oli varsin leppeä, mutta nyt tuulta riitti hyvin omatoimiseen aallokkoharjoitteluun.

Vuodet eivät ole veljiä keskenään, mutta säämuutosten trendi on meille melojille haastava. Melontataitoja on syytä kehittää aktiivisesti tulevien vuosien varalle!

Avointa dataa pyöritti 

Risto Lehtinen, 7.10.2020 

1974 - Melaveikot 40v

Melontaharrastuksen voimakkaasti vilkastuessa 1930-luvun alkupuoliskolla perustettiin monien muiden uusien kanoottiseurojen joukossa vuonna 1934 Helsingin Suomen Soutajat r.y. retkeilymelonta harrastuksen merkeissä. Seuran alulle panijana oli E. H. Sipinen, joka noina vuosina perusti monta muutakin kanoottiseuraa. Neljä ensimmäistä vuotta seura kuului Sipisen perustamaan ja johtamaan Suomen Soutajain ja Melojain Liittoon. Tämän liiton toiminnan sammuttua kohta alkuvuosien jälkeen liittyi Melaveikot ry., joksi seuran nimi muutettiin vuoden 1937 keväällä, saman vuoden lopulla Suomen Kanoottiliittoon.

Seuran ensimmäinen vaja pystytettiin vuonna 1935 Taivallahden ruutikellarin alueelle, josta se vuonna 1939 jouduttiin kuitenkin purkamaan Helsingissä vuonna 1940 pidettäviksi tarkoitettuja olympialaisia varten suunnitellut soutustadionin tieltä. Melaveikkojen nykyinen vaja rakennettiin vuonna 1940 Ourit-saarelle.

Perustamisvuonna seuraan liittyi 20 jäsentä ja jäsenluku kasvoi kymmenellä vuoteen 1940 mennessä. Sotien jälkeen vuonna 1945 seuran jäsenluku nousi 123:een ja suurimmillaan eli 210 se oli vuonna 1951, väheten sittemmin nykyiselle noin 100 jäsenen tasolle.

Ennen sotia oli retkeily ja muukin toiminta varsin vähäistä, mutta 1940-luvun loppuvuosina jäsenluvun voimakkaasti noustua alkoi vilkkaan toiminnan vaihe.

Vuonna 1947 pidettyjen Suurkisojen yhteydessä järjestettyyn Helsingin läpimarssiin ja melavoimistelunäytökseen Kauppatorilla osallistui seura 47 miehen voimalla. Tämä oli suurin määrä, minkä mikään kanoottiseura sai jalkeille. Samana vuonna pääsi alkuun myös vilkas retkeilytoiminta, missä ylitettiin 10 000 km. Samaan määrään nousivat retkikilometrit myös vuonna 1948 ja tähänastisen toiminnan huippuvuotena 1949 kertyi retkiä yli 16 000 km, jolloin seuran jäsenille myönnettiin 12 hopeamerkkiä ja 6 pronssimerkkiä. Seuraavana vuotena tuli hopeamerkkejä 6 ja pronssimerkkejä samoin 6. Mainittuina vuosina järjestettyihin kansainvälisiin melontaretkiin ulkomailla osallistui seuran jäseniä Ruotsissa 7, Hollannissa 1 ja Tanskassa 9.

Hiljaisten välivuosien jälkeen alkoi retkeilytoiminta virkistyä 1950-luvun lopulla retkeily määrän vaihdellessa kymmenvuotiskauden aikana vuosittain 2000-6000 km:n välillä. Vuonna 1971 päättyi 10 vuotta kestänyt kilpailu retkeilypokaalista, jonka voitti omakseen Jorma Lehtosalo 4849 km:lla, ja vuonna 1972 alkoi toinen 10-vuotinen kilpailu retkeilykiertopalkinnosta.

Seuran melontakirjaan merkittyjä melontaretkiä on 40 vuoden aikana kertynyt yhteensä 120 000 km. Tänä aikana on seuran jäsenille myönnetty 32 pronssimerkkiä, 36 hopeamerkkiä, 8 kultamerkkiä, 2 valiomerkkiä, 2 suurmestarimerkkiä ja 1 suurmestarimerkki yhdellä timantilla eli yhteensä 81 retkeilymerkkiä. Ensimmäisen suurmestarimerkin (n:o 7) sai Pauli Lehtosalo vuonna 1965 melottuaan 6104 km ja toisen suurmestarimerkin (no 9) Jorma Lehtosalo vuonna 1972 6002 km:llä.

Suurmestarimerkin yhdellä timantilla (n:o 2) myönsi Kanoottiliitto Pauli Lehtosalolle vuonna 1973, jolloin retkiä oli koossa 12 127 km. Sen jälkeen on retkien yhteispituus noussut 13 062 km:lin, mikä ylittää jo reilusti "Arska" Aro vainaan 11 992 km. Retkeilymelonnan pohjalta on seuran piiristä siirrytty harrastamaan myös kilpamelontaa, mistä ansaitsee maininnan Jorma Lehtosalon osallistuminen olympiakisojen neljäkköjen 1000 m:n loppukilpailuihin vuonna 1968 Mexikossa, jossa tuli 5. sija, ja vuonna 1972 Münchenissä, jossa tuli 7. sija.

Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi V. Piipponen vuosina 1934-1936. Seuraavina puheenjohtajina ovat olleet K. Aulio vuosina 1937-1944, G. A. Lönnqvist vuosina 1945-1950 ja vuodesta 1951 lukien P. Lehtosalo.

Melaveikkojen viettäessä 9. 6. 1974 40-vuotisjuhlaansa luovutettiin seuralle Kanoottiliiton myöntämä standaari kultaisin plaketein sekä seuran puheenjohtajalle P. Lehtosalolle ja johtokunnan jäseninä 20-30 vuotta toimineille vajamestari T. Finnbergille, rahastonhoitaja H. Kivirannalle ja sihteeri K. Tarpialalle Kanoottiliiton kultaiset plaketit.

Melaveikkojen toiminnan päälinjana olevasta retkeilymelonnasta lausui seuran puheenjohtaja 40-vuotisjuhlassa pitämässään katsauksessa seuraavaa: "Meidän käsityksemme retkeilymelonnasta kuntourheilumuotona on luonnollisesti erittäin myönteinen. Kun jättää sivuun oman henkilökohtaisen mieltymyksensā ja pyrkii arvioimaan retkeilymelontaa ulkokohtaisesti, voidaan ensiksikin todeta, että retkeilymelonnan luonteeseen kuuluu raikas ilma, aurinko, vaihtelevat maisemat ja irrottautuminen nykyisen kiireen ja hälinän rasittamasta ympäristöstä meren ja järven selkien ja salmien rauhaan ja kiireettömään rytmiin. Kun tähän lisätään säiden vaihtelujen tuoma oma mielenkiintonsa ja joskus myös, jännityksensä, ovat edellytykset työpaineen ja kiireen aiheuttamasta stressistä irtautumiseen mitä otollisimmat. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota myös retkeilymelonnan fyysiseen rasitukseen, jolle on tyypillistä, että se on joustavasti sopeutettavissa kunkin retkeilijän omiin edellytyksiin ja tarpeisiin. Rasituksen kokopäivän luonteisuus ja suhteellinen tasaisuus sekä jatkuminen yhteen mittaan viikon ehkä useitakin, nostaa fyysistä suorituskykyä ja erityisesti kestävyyttä. Retkeilymelonta kuntourheiluluna eroaa useista kuntoliikunnan muodoista siinä, että se erityisesti vahvistaa yläraajojen ja vartalon lihaksia, jotka kuntoliikunnassa samoin kuin jokapäiväisessä liikkumisessa yleensä jäävät varsin vähäiselle rasitukselle ja siten ovat vaarassa heiketä suhteellisesti enemmän kuin jatkuvasti jonkinlaisen rasituksen alaisina olevat alaraajojen lihakset. Näihin eri kuntoutustekijöihin perustuen olemme kokemuksen kautta tulleet vakuuttuneiksi siitä, että retkeilymelonta on eräs kaikkein onnistuneimpia liikunta- ja ulkoiluharrastuksen muotoja".

Pauli Lehtosalo,
puheenjohtaja  v.1951-1977

Lähde: Kanoottiliiton vuosikirja 1974-75

Kroniikka Suomen Soutajista v. 1936

En esittää mä halua
tään joukon kokoonpanoa,
vain joidenkuiden avuja
nyt tuoda päivänvaloon.

Myös runoratsun nelistystä
tahdon mä näin koettaa,
joskaan en voi laakereita
tällä lailla voittaa.

Mutt' onhan nimimerkkinä
vain vaatimaton Kalle,
eikä monet kokenut
ja nähnyt, - kuulu Palle.

Enpä tiedä mistä alkaa juttu,
Sipinen, hän kaikille on tuttu.
Hän on vanha melamies,
- soutajakin, kukaties,
hän tään homman alkuun sai,
oothan siitä kuullut kai.


Paljon teki silloin työtä,
päivää monta, sekä yötä,
monta ehti lautaa liittää,
siitä saamme häntä kiittää.

Puheenjohtaja on meillä oiva,
päivää, päivää aina soiva,
Piipponen, sen kait arvaat,
aatteet aina häll' on parhaat.

Kahvin parhaan valmistaa,
"Tenua" kun tarpeeks saa.
Kaksikkoa laiska melomaan,
siksi kumppani on mukanaan.

Taskussasi jos on reikä
"rahaministerin" huoleks paikkaus heitä.
Kapitaalia Lasse vaanii,
mistä saisi parhaan saaliin,
markankin soikeaksi venyttää
ettei vaan kassa tyhjäksi jää,
"karhua" jos välttää tahdot,
täytä hänen antamansa ehdot.
Muuten vanha melamies,
"Eskimonkin" tehdä ties,
kiiressä ei huomannutkaan,
että tossut meni hukkaan.


Jos sihteeriä missä tarvitaan
on Huju siinä paikallaan.
pöytäkirjaan "parakraafit" laatii,
kuten kokous ne vaatii.

Pullat aina omast' takaa,
muillekin hän niitä jakaa.

Ei oo helppo "huviministerin" paikka,
kun täytyy monet juhlat laittaa.
Ei siihen Lang'ikaan rupea,
jos ei saa "Mukkesta" tukea.
Perheuiskon jos aijot rakentaa
häneltä siihen neuvoja saa.
Ja Topilta myös on neuvo tää,
katso, ett' peräsin sulle jää.

Unohtua ei saa lisalan Maina,
hänhän on mukana aina.
Oiva liikemies - anteeks' nainen,
puuhissamme auttavainen,
arpajaisiakin tukee,
morsiamiksi pullotkin pukee.

Kyllä hyvä sopu tilaa antaa,
näin tuumi Svenssonin pariskunta.
Tukeva yksikkökin hyvä on,
kahden meloa verraton,
kun vaan ei ota likaa kansilastia,
sillä voisihan kaatua "astia".

Nybergin Hara, poika tukeva,
Vajan isäntä ylen upea.
Hän tummaa naista rakastaa
ja perhehuolill' itseänsä aikoo rasittaa.

Virtasen Aune, norja ja nopsa,
vajalla aina jalkasi kopsaa.
Kai paljon pidät tanssista,
varsinkin tunteellisesta valssista.

Tallqvistin Atte venyi nuorena,
nahkan vielä ollessa tuoreena.
Siis Atte älä putoa,
kun oot niin suurta kokoa.

Kolmas veli, vesihiihto mestari,
"vanha masi", entinen sotasankari.
Vesillä ei pelkää ketään,
muistaa usein "Gee Bee" setää.

Fager kun lähtöhön käskettiin,
hän "Lottansa" pani airoihin.
Veneensä varmaan on tukeva,
kun kulettaa kalustoa mukanaan.

Eipä suinkaan mitään haittaa
jos Oljelundistakin runon laittaa.
Kun ei hän vaan alkaisi koettaa
josko melalla voi viulua soittaa.

Pitkä reissu, tuumii Berkholmi,
kaikki kipeenä, niin lonkka kuin polvi,
mutta täytyyhän reissusta runoilla
ja matkan kauhuja kuvailla.
Mieluimmin sentään nuolia heittää,
jos vaan on "monia", millä kulut peittää.

Sitten on meillä Poikolaisen Merja,
luulemme, hällä on miehiä sarja,
"Baarissa" näimme kertaa kaksi,
muualla tietysti useammasti.

Hrimaly tumma, kauniskatseinen,
hänestä olemme vähän tietoinen,
sillä harvoin seuraamme hän yhtyy
ja kanssamme puheisiin hän ryhtyy.
Maskottina koira pienoinen,
joka toivottavasti on uimataitoinen.

Seis, seis - vielä tuokio,
jälellä on Aulio,
"sotaa" paljon harrastaa
välillä uiskojakin rakentaa.
"Delfin", hieno malli tää,
tarttis vaan hiukan venyttää,
siitä onkin suurin huoli,
miten siihen sopisi takapuoli,
pohjaa hiukan alentaa,
niin kait se tiloja laventaa.
Kesät sotii reservissä,
uiskolla käy "Huipurissa".

Yksinkö? - Vielä jo,
onhan mukana Vanamo.
Sisarukset heillä uiskot tutut,
samanlaiset kalajutut,
vetäneet on lohet suuret,
suuremmat kuin hongan juuret,
kaikki ei tahdo vaan uskoa,
miten ne voi uiskoon mahtua,
mutta eihän se haittaa tahtia,
vaikka kaatua saattaisi "astia".

Uisko on hirveän kiikkerä,
ei siihen Laitinen kiipeä.
Taitaa olla kissan sukua,
koska ei uidessa vaihda pukua.

Vielä yksi meloja Suolahti
tässä lopuksi mieleeni juolahti.
Kirjoissa, kansissa mahtaa olla,
muuten on tietomme hänestä nolla.

Ethän pahastu kuitenkaan,
vaikka olemmekin ruvenneet runoilemaan.
Olethan leikkiä ymmärtäväinen,
kun kerran olet meikäläinen.

K. Aulio

(riimitellyt kroniikan vuosi ennen valintaansa puheenjohtajaksi v. 1937-1944)

Lähde: Jyri Aulion arkistosta 3.5.2020

Mitä pitäisi ottaa melontaretkelle mukaan?

Kuva: Retkivarusteeni juuri purettuna kesäisen melontaretken jälkeen 15.7.2019.

Kirjoitin hieman filosofisen artikkelin melontaretkelle tarvittavista varusteista Meloja-lehteen syksyllä 2002. Teksti on kestänyt ajanhammasta niin hyvin, että sen voi hyvin julkaista uudelleen uusille ja vanhoille retkimelojille. Lue artikkelini (pdf, 108kB).

Risto Lehtinen

Yrjö Lindroosin juhlapuhe

Melaveikot ry  85 v

Kun vietetään syntymäpäiviä on tapana muistella myös mennyttä elämää ja menneitä aikoja. Yhteisön osalta voidaan tarkastella onko tavoitteita saavutettu ja missä määrin. Olemme pienehkö seura, ja usein itse vähätelleet merkitystämme. Kuten nyt selvitän meillä mielestäni on kuitenkin kohtalaisen kunniakas menneisyys tällä melonnan saralla.

Selailin joitakin aikoja sitten jäsenlehtemme Ourilaisen vuosikertoja viime vuosikymmeniltä (1980-luvulta 2000-luvun alkupuolelle saakka). Julkaistujen retkikertomusten ja muiden merkintöjen perusteella näkyy, että toimintamme viime vuosikymmeninä on ollut hyvinkin aktiivista varsinkin retkimelonnassa, mutta myös kunto- ja virkistysmelonnassa. Ourilaisen ansiokkaat toimittajat olivat Ari Tolvanen ja Kati Hovi.

Vaikka pääasiassa olemme harrastaneet retkimelontaa merellä ja meren saaristossa, kyllä vuosittain on järjestetty retkiä Järvi-Suomessa. Paitsi ns. virallisia seuran retkiä aina on ollut myös ns. kaveriporukan retkiä. Erikoisesti Saimaan vesistöt ovat olleet lukuisten retkien kohteena. Tutuiksi ovat käyneet mm.

• Heinäveden reitti, 
• Valamon ja Lintulan luostarit, 
• Repovesi ja Linnansaari,  
• Puula, 
• Puruvesi, 
• Väliväylä, 
• Kallavesi, 
• Ilomantsin Koitajoki ja sen jatkeena Pielinen ja Koitere (Karjalanmaan Helmi), 
• Päijänne (Päilyvä Päijänne -retki viime vuonna), 
• kaveriporukan retki vuosisadan alussa Lahti-Vääksyn kanava Jyväskylä ja takaisin Lahteen
• Inarinjärvi (6:n melojan porukka) v. 2003.

Voisi sanoa, että meriretkeily on ollut erikoisalamme. Luettelen tässä joitakin esimerkkejä. Tapana näyttää asiakirjojen valossa olleen, että kesän aikana vähintäinkin 2 järjestettyä retkeä,  ensin mahdollisesti vaativaksi (sääolosuhteet) muodostunut meriretki ja sen jälkeen leppoisa ja helppo sisävesiretki. Tässä merkittävämpiä meriretkiämme:

• Retki Itä-Suomenlahden kansallispuistoon vajalaiturista lähtien (Alli Lind)     
• Tammisaaren ja Inkoon saaristot
• Turun Saaristo (1 viikko)
• Vaasan saaristo (1 viikko)
• Tukholman saaristo (1 viikko)
• Ahvenanmaan kierto (ainakin 2 kertaa), v. 1995 osanottajia 15, v. 2005 osanottajia 10
• Helsinki – Tukholma (1996), 20 osanottajaa
• Tukholma- Helsinki (2001)  12 osanottajaa
• Saarenmaan kierto 1994, 60 v. juhlaretki (14 osanottajaa)  
• Uusikaupunki (Helsingin kylä) – Hki, MeVen vaja (2004) 70 v. juhlaretki (12 osanottajaa)
• Helsinki - Hanko-Helsinki 2019 – 85 v. juhlaretki (Oli myös 1984 50 v.)

Kerrottakoon, että v. 1988 MeVe oli järjestämässä pioneeriretken Helsingistä  Neuvosto-Eestin Tallinnaan. Siellä kysyivät ja ihmettelivät että miksi tulevat kajakeilla, luulisi heillä olevan varaa tulla laivallakin. Sen jälkeen MeVe on järjestänyt ns. "melovan yleisön" pyynnöstä n. 18 Tallinnan melontaa. Osanottojina melojia paitsi pääkaupunkiseuroista, myös eri puolilta Suomea. Silloin tällöin joukossa  myös ulkomaalaisia melojia, jolloin retki on ollut ns. ”kansainvälinen”.  Vuosien mittaan 15 melaveikkoa on ylittänyt Suomenlahden, yhden tai useamman kerran. Viikonloppuretki saattoi usein olla Porkkalasta Naissaareen ja sieltä seuraavana päivänä edelleen Tallinnaan, josta laivalla takaisin.  Vetäjinä näillä retkillä ovat olleet allekirjoittaneen lisäksi mm. Markku ja Irma Lanki, Matti Seppänen ja Erkki Verho. Lisäksi 2000-luvulla Jukka Linnoinmaa ( USA:ssa hankittu avomerimelontaohjaajan pätevyys).

Joku varmaan kysyy mitä järkeä on lähteä tästä melomaan kohti Tallinnaa rannattomalle ulapalle. Jos kysyttäisiin niiltä 160 melojalta, jotka MeVen mukana ovat Suomenlahden ylittäneet, monet useammankiin kerran,  ja sen kokeneet kiehtovaksi, varmaan saataisiin vastaukseksi monenlaisia perusteita.  Tässä tulee mieleen käsite "Juoksijan flow". Kun aikansa rytmikkäästi  hölkkää alkavat aivoissa jyllätä hyvän olon endorfiinit, jolloin juoksu kulkee kevyesti kuin itsestään. Vastaavan voi kokea meloja. Jos on vielä loiva meren aallokko tunne on kuin tanssisi valssia. Flown saavuttaminen edellyttää kuntoilijalta kohtalaista pohjakuntoa.

Yksi seikka tulee mieleen näistä pitkistä retkistä. Seuran on joskus vaikea saada osallistujia lyhyille tai normaali retkille. Mutta jos aiottu retki tarjoaa haasteita, elämyksiä, seikkailua, vieraille vesille, ehkä vähän turisteeraustakin, niin silloin voi olla jopa tungosta retkelle. (esim. Tukholman retkellä 20 melojaa ja Suomenlahden ylityksissä usein yli 20:kin osanottajaa). Onhan tietysti kiva esim. Tukholman melonnasta kertoa työpaikalla, että "ei siihen ruotsinlauttaa tarvita".

Meillä on vuosien varrella harrastettu myös koskimelontaa ja tällöin käyty Kymijoen koskissa harjoittelemassa ja myös uimahallivuoroja meillä on ollut jonkun toisen seuran kanssa. Mm. Otaniemen hallissa (Erämelojat), Kontulan uimahallissa (Marjaniemen Melojat) sekä Lauttasaaren hallissa (Merimelojat).  Ainakin 5 melaveikkoa on osallistunut retkisarjassa viikon kestävään kv. koskimelontatapahtumaan Arctic Canoe Race (ACR) Kilpisjärveltä Tornioon, n. 500 km. Reitillä kymmeniä  vauhdikkaita koskia.  Siihen aikaan usein kuultu hokema oli "Mikään ei voita melontaa - paitsi KOSKENLASKU".

Onni on, että seuraan on aikojen kuluessa kuulunut lukuisia liikunnallisia, aktiivisia ja innostuneita melojia. Esim. Tonnarilistalla saattoi jonakin vuonna olla kymmenenkin (10) melaveikkoa. Viime vuosina tonnarilistan kärkijoukoissa on komeillut  Raimo Tamminen, jolla nyt on mm. reilusti yli tuhat (1 000) Harmajan kiertoa. Suomen rannikon melonnan (Sinivalkonauha: Virolahti-Tornio tai päinvastoin) on melonut 16 melaveikkoa ja Ruotsin rannikon melonnan Oslon eteläpuolelta (Svinesund) > Haaparanta, (Havspaddlarnas blå band) 3 seuramme melojaa. Parhaina vuosinaan esim. Irma ja Markku Lanki, Matti Seppänen, Vesa Tissari ja Leevi Jarva meloivat yli 2000 km. Me melojat olemme useimmiten myös luontoihmisiä ja melonta jos mikään on luonnonläheistä.  "Kajakilla pääsee niin lähelle luontoa, ettei sen lähemmäs voi päästä".

Suomi Meloo viestissä olemme olleet mukana useita kertoja (kipparina Maija Tammenpää). Ansaittuja Retkimelontamerkkejä (pronssi, hopea, kulta, valio, suurmestari, suurmestari timanteilla) MeVe:llä taitaa Suomen melontaseuroista olla eniten. Mainittakoon vielä,  että MeVe on valittiin Vuoden retkimelontaseuraksi v. 1997. "Ei huono".

Seuramme on ilmeisesti onnistunut kohtalaisen hyvin pyrkimyksessä innostaa jäseniään harrastamaan melontaa niinkuin  säännötkin edellyttävät. Kyllä toimintamme on ollut muutakin kuin melontaa:  Edellytysten luomista itse päätoiminnalle: Vajan korjaustalkoot, kaluston kunnostus ja hankinta. Viimeksi oli isotöinen luiskan levennys. Iloista ja kätevää talkooporukkaa on aina löytynyt ja tällöinkin on hauskaa  yhdessä ollut ja sitä kaivattua yhteisöllisyyttä,  jota koetaan yhteisillä retkilläkin esim. iltanuotiolla maailmaa parannettaessa. Koulutus ja esim. reskutusharjoitukset ovat olleet myös tärkeitä toimintoja.

Usein seuroissa on pohdittu sitä,  kannattaako kuulua lajiliittoon ja mitä seura saa liitolta. Voidaan myös kysyä mitä seura voi antaa lajiliitolle. Seuramme osalta voin todeta, että Suomen Kanoottiliiton hallituksessa on vuosien mittaan ollut ainakin 4 melaveikkoa. Kaksi jäsentämme on toiminut liitossa retki- ja virkistysjaoston vetäjänä. Meve on osallistunut Suomi Meloo yhdistyksen perustamiseen ja sen puheenjohtajana on muutaman vuoden ajan toiminut Matti Seppänen. Jorma Lehtosalo on toiminut liiton ratamelonnan päävalmentajana ja nykyinen puheenjohtajamme Risto Lehtinen on toiminut kv. tuomaritehtävissä sekä Kanoottiliiton että Melonta- ja Soutuliiton toimeksiannosta. Että kyllä Melaveikot on antanut oman panoksensa yhteisen asian hyväksi.

LOPUKSI juhlallisesti:  Melaveikot ry:llä on vuosikymmeniä vanhat jälkipolvia velvoittavat perinteet.

17.8.2019      Yrjö Lindroos

(Puhe pidettiin syyskokouksen yhteydessä Vajalla 27.9.2019)

Geokätköilyä melomalla

Aloita geokätköily melomalla. Markus Nymanin laatima ohje auttaa sinua uuteen harrastukseen. MeVen geokätköilylistan 20 kohdetta antavat mahdollisuuden tutustua lähivesiemme kohteisiin entistä tarkemmin. Samalla opit merellisessä luonnossa liikkumisen perustaidot. Muista varoa jästejä!

Lataa ohje MeVen sähköisestä arkistosta.