Suomen Soutajat r.y:n talvi- ja kevätkauden toimintaa 1936

Kansikuva Viesti-lehdessä 1935:4-6

Ilmoitus Viesti-lehdessä 1935:4-6

Suomen Soutajat r.y:n  kävelyretki kahvila Tarvoon Tapaninpäivänä. Kokoonnutaan kello 14 Kaisaniemessä. Retkeilyjä jatketaan koko talvi- ja kkevätkauden joka toinen sunnuntai. 

Seuran vuosikokous pidetään Kahvila Primulan kokoustilassa helmikuun 2 p:na kello 20. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. 

Seuran jäsentenväliset hiihtokilpailut, ovat helmik. 23 p:nä. Kilpailussa järjestetään eri sarjat naisille ja miehille. Lähtö kahvila Tarvon edustalta. Palkintojen jako toimitetaan helmikuun 29 p:nä pidettävässä seuran talvijuhlassa. 

Talvikauden päättäjäisjuhla Palmusunnuntain aattona huhtikuun 4 p:nä. 

Retkeilyjen yhteydessä on perämies K. Aulio luvannut piti luentoja soutu-, melonta- ja hiihtourheilusta.

Vauhdikas toimintavuosi 1935

Soutajain Viesti-lehdessä 1:1935 yhdistyksemme ilmoitus

Suomen Soutajat panee toimeen jäsentensä väliset kilpahiihdot 3. 3. 35 alkaen klo 14 vanhassa hiihtopaikassa. Naiset hiihtävät 2 km:n, miehet 5 km:n matkan. Kauniita hopeita on tiedossa kumpaisenkin sarjan parhaimmille. Ja viimeksi saapuneetkaan eivät tarvitse tulla pahoilleen, sillä heille on varattu maistuva tikkukaramelli kumpaisellekin. Joukolla mukaan! 

Artikkeli venemajastamme Viestilehdessä 1:1935

Suomen Soittajain venemajan piirustukset laatii taiteilija-rakennusmestari Väinö Fahlenius (VS). Majaan varataan aluksi tilaa vain viidellekymmenelle uiskolle ja kymmenelle soutuveneelle, mutta rakennus on alunperin suunniteltu sellaiseksi, että sitä voidaan tarpeen mukaan laajentaa. Jokaiselle jäsenelle tulee oma kaappi pukujen ja retkeilyvälineitten säilyttämistä varten. Uiskotelineet tehdään sellaisiksi, että ne voidaan käden käänteessä siirtää syrjään, jos esim. joittenkin juhlien aikana olisi sateen tähden pyrittävä katokseen ohjelmaa jatkamaan. Vappuna voinevat Suomen Soutajat viettää 
railakkaita tupaantuliaisjuhlia ja kohottaa sinivalkoisen lipun hulmuamaan omalle saarelleen.

Artikkeli toimintavuodesta 1935 Viestilehdessä 4-6:1935

Suomen Soutajat r.y:n toiminnasta v. 1935 

Kulunut vuosi on ollut seuramme ensimmäinen varsinainen toimintavuosi. Talvitoiminnasta mainittakon retket joka toinen sunnuntai kaupungin ulkopuolelle. Kevättalvella alkoivat sitten rakennuspuuhat. Koko kevätkausi kuluikin majan rakennuksen merkeissä, ja voidaankin sanoa majan tulleen rakennetuksi "peruskivestä aina viimeiseen naulaan" asti vapaaehtoisin voimin. Sisustustöitä, sekä ympäristön siistimistä ja rannan perkausta suoritettiin vielä koko loppukesän. Kesäinen luonto houkutteli seuran jäseniä yhteisille melonta- ja souturetkille. Ne joilla ei vielä ollut uiskoja, jäivät majalle päivää paistattelemaan ja katselemaan toisten lähtöä haikein mielin. Mutta soutukilpailuihinhan jokaisella oli mahdollisuus osallistua ja näitä harrastettiinkin ahkerasti.  Ensisijasta taisteltiin ankarasti koko syyskesän sekä naisten että miesten sarjoissa. Syyskuussa suoritettiin lopulliset kilpailut noin 1500 m matkalla, ja vuoden mestariksi tulivat: naistensarjassa soutajatar A. Seppälä ja miesten sarjassa soutaja H. Nyberg. 

Taloudellisen asemansa tukemiseksi on seuramme järjestänyt kolme juhlaa, joista yksi kevätkaudella ja kaksi syyskaudella. Rahallinen tulos näistä on ollut tyydyttävä, jotenka olemme voineet maksaa suuren osan majaan käytetyistä tarvikkeista. Innostusta asiaamme ei ole puuttunut, ja näin olemmekin kaikesta kunnialla selviytyneet. 

Tulevaisuuteen nähden voimme olla toivorikkaita. Seuran johtokuntaan on kuluneena toiminta vuonna kuulunut V. Piipponen yliperämiehenä, K. Aulio perämiehenä, M. Iisala sihteerinä ja L. Tallqvist varainhoitajana ja huvitoimikuntaan O. Schumacher, V. Karlsson, A. Seppälä, H. Nyberg ja E. Leinonen. 

Perämies. 

Uusi tervehdys Viipurin Sinimelat r.y:lle

Viipurin Merenmestaruuskilpailut jouduttiin peruuttamaan heinäkuussa 1935, joten humoristinen haastaminen sai vielä jatkoa Suomen Soutajain ja Melojain liiton äänenkannattajalehdessä. Suomen Kanoottiliitolla ei ollut liittolehteä ennen vuotta 1949, joten suurin osa suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä melojista sai seurata tätä herkullista nokittelua.

Asioilla on uskomattoman pitkät vaikutukset tulevaisuuteen. Suomen Kanoottiliittoa eli "Kanotförbundetia" johtaneet ruotsinkieliset seurat ja pääkaupunkiseudun toimihenkilöt antoivat puheissaan ja kirjoituksissaan selkeän kuvan "Olympian melontaan" keskittyvänä olevansa edustuskelpoisempia  kuin erillisen, pelkästään suomenkielisen liiton edustajat. Yhdistyksemme Suomen Soutajat ry kuului alussa tähän parjattuun "maaseutumelojien" suomenkieliseen melontaretkeilyyn keskittyvään Suomen Soutajain ja Melojain liittoon. Vielä 2000-luvun alussa kuulin sisä-Suomen melontaseurojen johtohenkilöiden mielipiteissä kaunaa pääkaupunkiseudun "paremmista" melontaseuroista. Syrjiminen ja halventavat puheet loppuivat olympiamenestyksemme jälkeen 1950-luvulla, mutta kauna periytyi 3-4 melojasukupolvea eteenpäin!

Risto Lehtinen

Itseluottamuksella 1934-1935

Julkinen haaste kesällä 1934 

Suomen melontamuseon arkistoista löytyi mielenkiintoista intoa ja uhoa, jota samana vuonna perustettu yhdistyksemme hallitus painatti Suomen Soutajain ja Melojain Viesti -lehdessä (1934:2-3) haasteeksi silloiselle vahvimmalle suomenkieliselle melontaseuralle Viipurin Sinimelat:

Vastaus haasteeseen keväällä 1935 (Viesti 1935:2-3)

Suomen Soutajat ry:n ensimmäisen vuosikokouksen uutisointi Suomen Soutajain ja Melojain Viesti-lehdessä 1935:2-3

Suomen Soutajat r.y:n (myöhemmin uusi nimi Melaveikot ry) vuosikokouksessa 1.2.1935 valittiin seuran yliperämieheksi edelleen entinen yliperämies V. Piipponen, perämieheksi soutaja K. Aulio, sihteeriksi soutaja Maina Iisala, rahainvartijaksi soutaja Lasse Tallqvist. Huvitoimikuntaan tulivat soutajat Schumacher, Vuokko Karlsson, Aune Olin, Harald Nyberg ja Eeva Leinonen. Entiselle hallitukselle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus ja uusi hallitus valtuutettiin toteuttamaan venemajan rakennussuunnitelma harkintansa mukaan.

Päätettiin jo ensi kesäkautena ruveta harrastamaan suunnitelmanmukaista nuorisotyötä uuden soutajapolven kasvattamiseksi. Hallitus asettaa erityiset nuoriso-ohjaajat tätä puolta hoitamaan.

Melontaa kesällä 1967

Tuntemattoman kuvaajan kaksi peräkkäistä otosta kesäpäivältä vuonna 1967.

Tuntemattomat tytöt saapuvat Vajalle. Telakkarakennus on uusittu.

 Esko Palosaari poikineen Vajalla. Mäellä näkyvä Ylen lyhytaaltoasema on purettu. Talossa asui viisi perhettä. 

Melaveikot ry perustettiin v. 1934 - Juhlavuosi 85v lähestyy

Nuoret miehet ideoivat melontaseuran

Kylmä ja myrskyinen tammikuun ilta. Kolkosti vinkuu tuuli puhelinlangoissa. Kylmän viiman kourissa rämisevät kaupunkitalojen peltikatot ja savutorvet ja syöksyvät lumiryöpyt kiitävät pitkin kirkkaasti valaistun pääkaupungin katuja. Eräässä nuorten miesten asunnossa istuu aikaansa kuluttamassa joukko nuoria miehiä. Heillä on runsaasti aikaa. Tunnelman kohottajina ovat joukko karhuviinapulloja ja korttipakka. Eräs tulija raottaa boksin ovea ja eroittaa seurueen paksun tupakansavun keskeltä jo ennestään tutut kasvot. Tulija ei hämmästy vaan astuu rohkeasti huoneeseen, kaivaa salkustaan pinkan papereita, joihin on koneella kirjoitettu pykäliä, paragrafeja, sitoumuksia ja muita kommervenkkejä ja pyytää niihin muutamia allekirjoituksia." Näin muisteli seuramme puheenjohtaja Viljam Piipponen seuran vuosikokouksessa 1.2.1935 pitämässä puheessaan. Tuon illan seurauksena Sosialiministeriö hyväksyi Suomen Soutajat ry:n yhdistysrekisteriin 28.2.1934, mistä seura muutti nimensä Melaveikot ry:ksi keväällä 1938.

Seuramme kumpuilevaa ja mielenkiintoista historiaa on koottu Juhla-Ourilaiseen v.2009. Tulostusversiona se on 24-sivuinen, jonka voi ladata tästä (pdf, 1MB).

Mitä on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana? 

Lähetä sinulle tärkeitä tarinoita ja juttuja 85v-juhlatoimikunnalle osoitteeseen hallitus.melaveikot (at) gmail.com

Melonta- ja hiihtovaellusmatka Antarktikselle 3-14.11.2018

Terveisiä etelästä

Osallistuimme Amerikkalaisen ICEAXE – Expeditionin järjestämään matkaan, jossa lähdettiin Argentiinan Ushuaiasta laivalla Etelämantereelle. Matkaa edelsi kolmen päivän lumileiri Ushuaian jäätiköillä, joissa harjoiteltiin köysistössä hiihtoa, jäärautojen käyttöä ja pelastautumista.

Laivamatkalla, joka kesti kaksi vuorokautta oli menomatkalla vielä suotuisa aallokko vain n. 3-5 m. 30-40 knts (15-20 m/s) tuuli heilutti tasaisesti laivaa, ja laastarit korvan takana takasivat kohtuullisen olotilan.  Paluumatka oli kuin ”Lintsin vuoristorata”. Tuuli oli tasaisesti 70 knts (36 m/s) ja huiput 99 knts (50 m/s). Aallokko oli 6-7 m. Kap Horn ei ole vain tarua vaan myös todellisuutta! Laastarit toimivat kuitenkin 😊

Joka aamu laiva oli eri määränpäässä Antarktiksen niemimaalla. Toiminta alkoi jo klo 6.00 kun ohjaajat lähtivät kumiveneillä kartoittamaan ja valmistelemaan muutamia rantautumispaikkoja hiihtovaellusta varten.  Hiihtovaellus porukkaa kuljetettiin aloituspisteisiin kumiveneillä klo 8.15 lähtien. Vastaavasti melojat valmistautuivat aamumelontaan klo 9.30.

Koska sää oli poikkeuksellisen hyvä hiihtovaellukselle – joka olikin päätarkoituksemme – jäi melonta pariin kertaan. Melontaretken aikana nähtiin runsaslukuinen pingviiniyhdyskunta noin 30 000 kpl ja useita suuria hylkeitä sekä ”Minky whale” kooltaan noin 10-12m, joka kaarteli lähistöllämme useaan otteeseen. Vesi oli sopivan viileätä eli 0 C. Etelämantereen reunamilla on vettä, johon on sitoutunut runsaasti suolaa ja sen lämpötila on n. -2 C.

Kajakit kuten muukin tarvittava varustus saatiin järjestäjiltä.

Laivalla hiihtovaellusten ja melonnan ohella oli joka päivä useita luentoja: Antarktiksen historiasta, ekologiasta ja eläinlajeista. Luentoja pitivät eri maiden huippuasiantuntijat, jotka kaikki ovat olleet tutkijoina Antarktiksella useiden vuosien aikana.
Ohessa muutamia kuvia, jotka kertovat enemmän.

Terveisin Leena ja Markus Nyman (oikealla)